Helmikuu / February

Litistynyt muumioitunut rotta. Iso.

Uusi eläväinen kirkko. Helle.

Varhaiset aamut. Klo 6:30 - Khmer-tunneille.

Ruoka-kauppa. Kerjäläislapset edessä.

Notkuvat korit. Mango-kausi.

Keskustan katu. Härkävankkurit.

Härkävankkurit. Epäilys äidinkielen tasosta - onko tuo suomea?

Arki.

Menoa ja meininkiä

Mies sairaslomalla.

Poika nauttii aika uudesta kävelytaidostaan tallustelemalla hurjaa vauhtia aamu puoliseitsemästä ilta puolikahdeksaan. Väliin mahtuu muutamat vaipanvaihdot, (joskus pakko-) syötöt, päikkärit ja monet villit leikit.

Äiti miettii askelmittarin hankkimista, sillä myöskin hänestä tuntuu että päivät ovat pelkkää liikkeelläoloa pikkuvesselin tahdittamana. Päälle yli +33 C helle niin nestetankkaus on myös muorilla oleellinen osa arkea.

Tänään sain (Upu) kehuja opettajaltani khmer-lauseistani. Kuulemma kieliopillisesti mallikasta! Kehut tosin päättyivät pikaisesti, kun opettajani näki kirjoitukseni... samaiset lauseet olivat aivan hupaisasti kirjoitetut. Aakkoset oli pitkälti oikeat (tosin pari "nouta" olisi pitänyt vaihtaa "naaksi" ja "taata" "daaksi), mutta tavutus oli hupaisa. Khmeriä kun kirjoitetaan mahdollisimman tehokkaasti, eli seuraava konsonantti lisätäänkin edellisen alle jemmaan... Vaikea selittää, teidän pitäisi nähdä tämä itse. Khmer - suosittelen!

English translation coming as soon as we hear complaints from Holland ;)

Päivitys / Update

Tammikuu lähestyy jo loppuaan, monenlaista kokemusta ja kerrottavaakin on kertynyt, mutta blogin saldo on yhä vaatimaton... voi voi! No, voivottelu ohitettakoon (tai unohdettakoon) ja tehkäämme sitten viime viikkojen hulinoista eräänlainen tiivistelmä kuvakollaasin muodossa.

Tanella vuosi 2010 toi uusia tuulia mukanaan, hän nimittäin aloitti Phnom Penhin Kuninkaallisessa yliopistossa "khmer ulkomaalaisille"-opinnot. Tunnit ovat päivittäin aamu seitsemästä yhdeksään ylläolevassa rakennuksessa, eli Vieraiden kielten instituutissa. Itse rakennuskin tuntuu hänestä aika vieraalta...

Minä (Upu) olen jatkanut opintojani entiseen malliin, eli yksityisopettajani opettaa minua päivittäin aamu puolikahdeksasta yhdeksään. Päivärytmi on täällä Kambodzhassa aikalailla varhainen, kuten kenties pistitte merkille. Joka tapauksessa tämän viikon tehtävä on oppia khmeriksi värit, kehon osat ja vaatekappaleet...

Hieman jännitin kambodzhalaisten "kehon osien" ja "vaatekappaleiden" googlaamista, ja syystäkin. Mihin tahansa nettihakukoneeseen kun kirjoittaa Kambodzha ruutuun ilmestyy pääkalloja, teloituskenttiä ja vainajien kuvia. Niin rankka on maan historia. Kambodzhalaisten kokemat kauheudet ovat jääneet taakse, mutta niiden varjo on edelleen läsnä.

Siinä ei kuitenkaan ole koko tarina, vaan maa on myös täynnä iloa, uskoa parempaan huomiseen ja lähimmäisen rakkautta.

Eli kyllä sieltä netistä jotain etsimääni löytyi - yllä siis khmer-naisten perinneasu, perinnehame on "sampot."

Tuttu näky kadunkulmassa. Kambodzhassa valmistetaan jo merkittävä osa maailman vaatteista. Mm. tuttua henkkaajamaukkaa löytyy, tosin hieman eri ympäristöstä kuin se mihin olemme tottuneet... Eli basaarin vaatevuoren "rinteeltä," parilla taalalla.

Tässä maan päätori, eli Psar Thmei, ns. Uusi tori. Kävimme siellä Milon kanssa viime viikolla ja kyllä pikkumiehellä riitti ihmeteltävää... Satuimme pysähtymään evästauolle kalatiskin viereen ja siinä fisu jos toinen sätki hyvinkin elävänä.

Torireissun jälkeen jääkaappiimme ilmestyi tällainen nyytti paikallisia herkkuja.

No tällainen ei sinne jääkaappiin kuitenkaan päätynyt! Tämä on jo osa seuraavaa tarinaa, oikeastaan tarinaosiota jonka nimeksi voisin antaa "Eläinbongailu." No jaa, kyllähän ne torifisut siihen samaan sektoriin sopii...

Joka tapauksessa lauantaina kävimme Mekongin rannalla nauttimassa joen "vilvoittavasta" helletuulesta. Vaikkei lämpötilassa eroa olisikaan, kyllä se tuulen tuiverrus aina virkistää. Siinä joen varrella ihmettelimme lintuparvia, jotka syöksyivät aivan veden pintaan kuin jossain lentonäytöksessä. Otaksuimme, että kyse oli lintujen päivällistuokiosta, mutta lisäksi spekuloimme että parvi oli päässyt pakoon rantaviivan "linnun vapauttamismyyjiä." Eli pientä maksua vastaan asiakas saa kunnian vapauttaa lintu (joka tosin oli varmaan hetki aiemmin haavitettu ja varmasti hetki myöhemmin haavitettu uudelleen..!).

Sitten sunnuntaina lähdimme vähän isompaan bongaukseen, eli katsomaan Phnom Penhin ainokaista elefanttia, Samboa! Sambo täytti nimittäin juuri viime viikolla 50 v ja onnittelut olivat paikallaan! Sambo on aika näky kaupungin pääpuistossa ja etenkin kaduilla tallustaessaan, mutta sen elämäntarina on hyvinkin traaginen selviytymistarina. Kollegamme, Vitikaisen Ari, on kirjoittanut Sambosta Lähetyslehteen kiinnostavan jutun hienojen kuvien kera - suosittelen!

Tässä taitaa olla myös linkki toiseen versioon Sambon tarinasta (en ole vielä katsonut joten en lupaa että siinä on mitään tolkkua!):

http://whyareyoufatandblue.blogspot.com/2009/11/sambo-elephant-who-survived-khmer-rouge.html

On täällä ollut muutakin bongattavaa ja ihan kotioloissa! Kuten olenkin ehtinyt monille mainita perheemme on sairastellut viimeisen 1.5 kuukauden ajan vähän sitä sun tätä pikkuvaivaa. No tänään täydensimme perheemme syötyä antibioottisaalista, sillä Tanella todettiin giardia ja komennettiin yhteensä kahdelle eri kuurille. Kunnon pöpöpommi ja pieneliöplösäys tiedossa. Yllä siis giardia-eliön "Fanikuva," ja mielestäni yhtä häijyltä näyttää kuin minkälaisen olon mokoma aiheuttaa. Mörkö kerrassaan.

Pienistä kujemaakareista huolimatta Kambodzhan ikikesä jatkuu ja toipilaan vointikin on jo lääkekuurin ja tallennettujen suomalaisten tv-ohjelmien avulla paranemaan päin. Yllä kuva PP:n päätemppelin pienestä buddha-patsaasta ja yhdestä karvaepelistä, todellisesta kujemaakarista, mutta temppelialueen apinoiden tarina on jo toinen tarina. Nyt hyvää yötä!

Välähdyksiä naapurumaista / Snapshots of Int'l Neighbors

Joulu Malesiassa ja talvirieha tekolumisateessa

Christmas in Malaysia and winter fun with fake snow

Ikean piparitalo kohtasi tropiikin todellisuuden ja romahti kosteuden uuvuttamana

Our Ikea gingerbread house came face to face with the tropics and fell apart worn down by the humidity

Jättiperho, aikuisen kämmenten kokoinen

A huge butterfly/moth/??, size of an adult's palm or two

Minareetti ja islam-aiheiset "joulu"-valot muslimienemmistöisessä Malesiassa

A minaret and Islamic "Christmas" lights in Malaysia, a country with a Muslim-majority

Retki vanhalle kotisaarelleni, Penangiin, jossa asustaa kiinalaisenemmistö - kuvassa kiinalaiskorttelin rivitaloja

Past revisited, a trip to my old home island of Penang. In the photo, Chinese townhouses as Penang has a Chinese majority

Myös buddhalaisuus näkyy malesialaisessa katukuvassa. Kirjaimellisesti.

The Buddha of suburbia, literally.

Veikeästi tehty katukyltti, josta käy ilmi Malesian kolmas kieli, intialaistaustainen tamili. Tamilin aakkoset ovat hauskimmat, mitä olen nähnyt!

A pretty street sign in Penang. Do note the interesting script on the bottom left, it's Tamil, Malaysia's third language. Tamil alphabet are the sweetest I've seen... so cute somehow!

Työmatka Bangkokiin, aurinko nousee ja suurkaupunki herää

Work trip to Bangkok, the sun rises and the city awakes

Uusi vuosi, uudet kujeet / Taking in the New Year

BACK!

Olemme taas täällä, kanssanne blogin välityksellä ja sitten konkreettisemmin kentällämme, nykyisessä, jo vähän tutuksi tulleessa, kotikaupungissamme Phnom Penhissä.

Joulukuun hulivilinästä saimme laskeutua joulun rauhaan isäni (siis Upun) luona Malesiassa ja virkistyä Suomen Lähetysseuran työntekijäpäivillä vuoden alussa. Nyt yhteensä kahden viikon poissaolon jälkeen on ollut kerrassaan innostavaa asettua uudelleen kotiimme ja luoda arkea yksi päivä kerrallaan. Päätehtävämme eli kielenopiskelu on tuntunut positiivisen haasteelliselta ja omalla tavallaan entistä tarpeellisemmalta. Kyllä käsiä huitomalla, eli osoittamalla ja viittomalla, eteenpäin pääsee, mutta tarkoitus on päästä pidemmälle ja lähemmäksi Khmer elämää. Odotamme mielenkiinnolla mitä vuosi 2010 tuo tullessaan. Siunattua uutta vuotta sinne missä sitten oletkaan!

In short, we are back! Refreshing to be away for 2 weeks over Christmas break but exciting to be back Home to truly build an "ordinary" life here. Language studies are on again at full speed, with extra speed added actually, which is positively challenging and feels all the more necessary too. Will be interesting to see what 2010 brings - for us here, and for you there. Blessings for all!

Luukku #21 - Window #21

Kerroin eilen suomalaiselle tuttavallemme täällä tästä meidän blogijoulukalenterista ja hän oli pohtinut samaista haastetta kääntää tuo "luukku" sana. Itse olen käyttänyt sanaa "door" eli ovi, mutta nyt saimme vinkin että luukkuhan on tietty luukku eli ikkunaluukku. No totta kai! Eli window, tästedes! Vielä pari päivää saamme nauttia paremmasta käännöksestä, kiitos ystävällemme!

Tässä päivän Luukku: kambodzhalaiset pikkukaverit, eli gecko-liskot. Tänään niitä taas ihailtiin ulkona ja sisällä, tosin itse säikähdin aikalailla kun gecko ryntäsi minua kohti avatessani roskiskaapin oven. Kumpihan meistä pelästyi enemmän?

It was difficult to decide which English terms to use for this blog advent calendar and I eventually came up with "door" for the Finnish "luukku." Well, yesterday we got a good tip from a friend here who's debated the same issue and thus from now on (for the couple of days left before Christmas!) we get to enjoy a more accurate translation: "window"!

Here's today's window theme... the Cambodian gecko. The boys admired a couple inside and outside today but I got quite a scare when one "charged" me (these things are small, I admit...) when I opened the door to reach our garbage bin. Who got spooked more, I wonder?

Säröjä joulutunnelmaan - Christmas spirit threatened

Nukuimme kaikki aika huonosti viime yönä. Milolle tuli ensi kertaa kunnon nuha ja myös me vanhukset tunnemme orastavaa flunssanpoikasta.

Päivällä luin sähköpostista, että taas naapurustossamme oli tapahtunut aseellinen ryöstö. Itse asiassa kaksi sellaista! Lauantaiyönä kolme ulkomaalaista asukasta pari katua meistä itään ja varhain tänä aamuna kaksi turistia jossain kohtaa meidän viereistä katua (tosin pitkä sellainen, kenties ryöstö oli toisessa päässä). Kukaan ei loukkaantunut, mutta ryöstettyjen joulurauhaa rikottiin ja samalla vähän myös muiden naapureidenkin.

Olen halunnut luoda joulun tuntua tänne kesän keskelle, etenkin kun tämä on Milon ensimmäinen joulu. Viime viikolla laitoin joitakin koristeita esille ja eilen sitten viritin loputkin. Kuusta meillä vielä ole, mutta kuulemma tontut on sellaisen tuonut jouluaatoksi odottamaan. Joulumusaa olemme soitelleet, mutta jotain vielä tunnelmasta puuttui. Nimittäin tuoksut!

Niinpä minusta tuli tänään pullantuoksuinen äiti, kun paistoin vähän pullaa ja sitten vielä pellillisen "pipareita" (gingersnaps-keksejä). Kaikki meni hienosti, kunnes pikku nuhanenämme molempien vanhempien valvonnasta huolimatta onnistui iskemään kätösensä tulikuuman uunin oveen... Täällä ei uuneja paljon näe ja vaikka meillä sellainen on niin ihan tavallinen se ei kuitenkaan ole: luukku tulee tosi kuumaksi myös ulkopuolelle. Valvoimme Miloa, mutta taisimme tohinassa unohtaa tämän jälkimmäisen seikan ja niin siinä kävi - kurjasti! Kovan huudon, pitkän vesisuihkuttelun ja Panadol-kipulääkkeen kautta Phnom Penhin parhaaseen päivystävään (ja lähes ainoaan luotettavaan!!) klinikkaan tutustumaan. Palvelu oli oikein hyvää ja ripeätä, mutta olihan se koko ilta raskas koko perheelle. Nyt pikkuinen jo huilii unten mailla, tosin toinen yhä punoittava ja hirmu arka käsi paketissa :(

Joulurauhaa, lisää joulumieltä ja joulun parantavaa ihmettäkin voisimme vastaanottaa!

Rauhaisaa ja turvallista pipariaikaa teille kaikille!

Siirrymme näillä sanoin lomanviettoon.

Leppäset

-

In short, bit of a tough day today. All coming down with colds, heard about two very recent robberies in our neighborhood, and had a terrible outcome with what was supposed to be one special Christmas spirit creating event, ie. baking Christmas "pulla" and gingersnaps... Despite two-parent monitoring our little explorer got too curious about the yummy stuff in the oven and, our oven not being like the SAFE ones at home, he touched the burning hot oven door with both hands... A lot of tears later we are now at home, having successfully tested pretty much the only trustworthy clinic in the country, and our little hero is finally sound asleep - with one tiny hand all bandaged up :(

Wishing for more Christmas spirit, peace and calm, and a healing Christmas miracle!

Have a safe time baking!

With these words we begin our break and wish you all the best for the holidays!

Family Leppänen