Koti Mondulkiriin! / A Home in Mondulkiri!

This is it! Tässä se on!

Kivitalo kukkulan harjalla, kävelymatkan päässä torilta ja hieman pidemmän etapin päässä toimistolta.

A stone house on top of a hill, within walking distance from the market and a little bit longer walk from the office.

Lähettikirje #3 - Letter to Supporters #3

Kaksi Opettajaa, Kaksi Tarinaa

Louk kruu Kim-Lieng, eli opettaja Kim-Lieng

"Louk kruu, mien boong po-oun bun maan nek" (opettaja, onko sinulla veljiä tai siskoja?)

Olemme tunteneet kieliopettajamme LEC:stä, eli Phnom Penhin Language Exchange Centeristä jo joitakin kuukausia. Heidän vaiheikkaat elämäntarinat ovat raottuneet kielituntien aikana vähitellen ja saaneet mielenkiintomme heräämään. Kysyimme, olisiko opettajillamme aikaa kertoa enemmän, miksi he oikeastaan ovat khmerin-kielen opettajia ja mikä onkaan tuonut heidät opettamaan khmerin-kieltä kristilliseen kieli-instituuttiin?

*

Koti & työ. Kim-Lieng on 28-vuotias khmer-mies, kotoisin Kambodzhan Etelä-rannikolta, Kampong Saom -maakunnasta. Kotikulmiltaan pääkaupunkiiin Phnom Penhiin Kim-Lieng muutti yksitoista vuotta sitten, ollessaan 17-vuotias. Kim-Lieng kertoo muuttonsa syyksi kaupunkiin halunsa opiskella, mikä ei ole kotiprovinssissa mahdollista. Kun Kim-Lieng yksitoista vuotta sitten muutti kotikylästään kaupunkiin, hän aloitti ensin valtion koulussa ja jatkoi myöhemmin opintojaan opettajien koulutuslaitoksella, salaa äiketsunissa. Kim-Lieng kuuli LEC:stä "sattumalta" indonesian kielitunnilla Indonesian suurlähetystössä, missä tapasi myös LEC:in perustahahmon, Suzien. Kysyin Kim-Liengilta, miltä tuntuu olla töissä kristityssä työyhteisössä buddhalaisena. Kim-Liengille silmiinpistävää on kristittyjen opiskelijoiden vahva läsnäolo. Toisaalta hän ei pysty vertaamaan kristillistä työyhteisöä “tavallisiin” työyhteisöihin, sillä Kim-Lieng on ensimmäisessä oman alansa työpaikassa.

Perhe. Kim-Leangin perheeseen kuuluu isosisko sekä pikkusisko. Vanhemmalla sisaruksella on jo oma perhe, mutta nuoremmalla siskolla ei perhettä vielä ole. Kim-Leang ei itse ole vielä naimisissa, mutta puoliso on jo tiedossa. Rahaa on laitettu säästöön häitä sekä perheen perustamista varten, mutta sopiva naimisiinmenon ajankohta on tuonnempana, Kim-Leangin arvion mukaan ehkä 3-4 vuoden päästä.

Opetus. Khmerin opettamisessa vaikeinta on oppituntien valmistaminen. Samoista aiheista täytyy etsiä jutunjuurta, mutta sanottavaa ei tunnu aina löytyvän. Oppilaat ovat erilaisia ja heidän oppimisprosessinsa ovat erilaisia, mikä tuo opettamiseen lisähaastetta. Opettaminen on “helppoa” silloin kun oppilaat poimivat uudet sanat, uudet virkkeet ja sanonnat nopeasti, ilman turhaa toistoa. Kim-Leangin oppilaat tulevat Phnom Penhistä, pääkaupunkia ympäröivistä provinsseista ja kauempaakin, aina Kambodzhaa ympäröiviltä rajaseuduilta saakka.

Nähtävyydet. Kysyessäni Kambodzhaa tuntemattomille suositeltavia matkakohteita, Kim-Leang nosti esille Angkor Watin, yhdeksi maailman seitsemäksi ihmeeksi luettavan muinaisen temppelikaupungin. Vähemmän tunnettuja ovat Ratanakirin ja Mondulkirin maakunnat, mutta ovat kiinnostavia luonnon, metsien ja vesiputouksien puolesta. Toisaalta Kim-Leang on vain kuullut puhuttavan näistä seuduista, hän ei ole etelän maakunnasta kotoisin olevana koskaan päässyt käymään kyseisissä pohjoisissa provinsseissa.

Luostarielämä. Kim-Leang on buddhalainen ja hänen kotinsa on eräässä Phnom Penhin vanhimmista buddhalaisista temppeleistä, Wat Botumissa. Kim-Leangin päivä alkaa päivittäin aamulla klo 5:30 aamuaskareilla. Usein näissä aamutoimisssa on kysymys paikkojen järjestämisestä ja siivoamisesta. Nuorempana toimiessaan noviisimunkkina temppelissä, hän lähti auringonnousun aikaan keräämään almuja, ruokalahjoituksia, kirkkaan oranssinen munkin kaapu päällään. Nämä tehtävät jätetään temppeleissä yleensä nuoremmille luostarikoululaisille, noviiseille.

Aamuaskareiden jälkeen on vuorossa itsenäistä buddhalaisten tekstien opiskelua, kunnes kello kahdeksan aikoihin aloitetaan yhteinen rukoushetki, johon osallistuvat kaikki ne jotka siihen muilta töiltänsä kerkeävät.

Kim-Leang lopetti elämänsä buddhalaisena munkkina 3 vuotta sitten, mutta on jatkanut asumistaan temppelissä “siviliin” siirtymisensä jälkeenkin. Kim-Leang on elämässään risteyskohdassa: hän on toisaalta tyytyväinen opettajan työhönsä LEC-kielikeskuksessa, mutta toisaalta hänellä on toisenlaisiakin unelmia. Yksi näistä on paluu maanviljelyksen pariin maaseudulle, isänsä vetoomuksista huolimatta. Niin suuri on veto vetoauran ja riisiviljelmien pariin, että tämän elämäntavan vuoksi Kim-Leang olisi jo valmis jättämään rakentamansa elämän kaupungissa.

Kambodzhalaisilla on identiteettiin saakka ulottuva side maahan. Erityisesti kaupungiin maalta muuttaneilla säilyy kaipuu kotiin ja kotiseudun maaperään. Kim-Leangilla on kuitenkin toinen, ehkä vieläkin suurempi toteutumaton unelma. Hän haluaisi kokeilla taitojaan sarjakuvapiirtäjänä. Kim-Leang unelmoi sarjakuvapiirrustuskurssille osallistumisesta, mutta toistaiseksi kurssin korkeat hinnat ovat pitäneet tämän unelman toteutumattona. Pienenä poikana Kim-Leang näki televisiosta piirrettyjen luostarimunkkien taistelevan ja pitävän yllä askeettista elämäntapaa. Tämä kuva on piirtynyt Kim-Leangin mieleen vahvasti ja muistuttaa häntä yhä lapsuuden unelmastaan.

✣

Louk kruu Sarath

Long Sarath on 24-vuotias oikeustieteilijä ja khmerin kielen opettaja LEC-kielikeskuksessa. 'Long' -nimi on annettu isoisän mukaan kun taas 'Sarath' on äidin antama. Kaimakin löytyy: erästä Kambodzhan kuuluisimmista viihde-artisteista kutsutaan samalla nimellä. Sarath on kotoisin pääkaupunki Phnom Penhin pohjoispuolella sijaitsevasta Kompong Thomin maakunnasta ja siellä pienesta Tae Prei -nimisestä kylästä. Sarathilla on neljä sisarusta. Hän on perheensä viiden pojan veljessarjan esikoinen. Sarathilla ei ole vielä omaa perhettä, mutta on kuitenkin jo kihloissa.

Sarathille on ollut selvää, että hän haluaa opiskella yliopistossa ja nimenomaan oikeustiedettä. Vaikka ensimmäinen ajatus opinnoista liittyi Sihanoukvillen kaupungin raamattukouluun, rukouksessa hän päätti kuitenkin toisin. Sarath oli vihastunut nähdessään lähikylässään aikuisten lyövän lapsiaan ja siihen kuinka vanhemmilla miehillä oli usein suhteita alaikäisiin tyttöihin. Sarath päätti tehdä asialle jotain – hän päätti ryhtyä asianajajaksi ja aloitti opinnot oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Asianajajana hän kykenisi suojelemaan hyväksikäytettyjä lapsia lain edessä. Sarath valitsi vaikeamman polun suhteessa raamattukouluun, sillä raamattukouluun hän olisi päässyt ilmaiseksi kun taas oikeustieteen opinnot pääkaupungissa maksavat paljon ja Sarath on joutunut ottamaan suuren lainan rahoittamaan opintojaan. Alku kaupungissa ei ollut helppo, mutta sitten löytyi töitä, vartijana. Myöhemmin Sarath löysi toisenlaisia töitä: hän pääsi yksityiskouluun hallinnollisia tehtäviä hoitamaan. Ongelmaksi koitui kuitenkin eräs seikka: hänen olisi täytynyt tehdä töitä myös sunnuntaina. Sarath ei ollut valmis luopumaan sunnuntaisesta vapaapäivästä, jonka hän halusi pyhittää kirkossa käynnille ja seurakuntatyölle. Yksityiskoulussa Sarath lopetti kesäkuussa 2009, josta lähtien toimi vuoden päivät aina elokuuhun 2010 saakka LEC-kielikoulussa.

Aikaisemmissa työpaikoissaan Sarath näki haasteena työilmapiirin. Vaikeana hetkenä apua ei herunut kollegoilta; ei yhteyttä, ei apua. Suurena ongelmana Sarath piti tupakan ja viinan kovaa käyttöä työpaikalla. Hänellä oli pomo joka piti karaokesta ja viinasta, jopa päivätauoilla. Työpaikka ei myöskään antanut joustoa opiskelujen suhteen. LEC:issä sen sijaan hänen esimiehensä Nimol on erittäin kannustava ja auttaa esim. sairauden yllättäessä lääkkeiden ostossa. Hän on välitön ja kysyy aina kuulumisia. Kollegat auttavat, he suunnittelevat tunnit yhdessä, valmistelevat yhdessä, rukoilevat yhdessä. Työpaikalla ei niinkään ole työntekijöiden välisiä ongelmia, ei puhuta pahaa – ei myöskään selän takana – ei latisteta, vaan annetaan vertaistukea.

Sarathin mielestä oppilaan ja opettajan välinen vuorovaikutus voi muodostua haastavaksi, jos oppituntia ei ole valmisteltu yhdessä. LEC:issä on tärkeää tehdä asiat yhdessä ja yhdenmukaisesti. Ongelmia voi tulla, jos opiskelija ei kertaa oppimaansa, on liian kiireinen tai ei harjoittele kieltä paikallisten kanssa. Suuria vaikeuksia voi olla edessä, jos opiskelija luulee tietävänsä jo paljon. Oppilaan pitäisi sopeutua koulun ja maan tapoihin.

Sarath on kristitty ja hänelle khmerin lempisana on seralaing, eli rakkaus. Tämä tuo rauhan kotiin. Rakkaus kestää virheetkin, mutta rakkaus tekee myös vihaiseksi kun kyse on perheen puolustamisesta. Sarathin haluna on rakkaus, jossa tärkeintä on anteeksianto ja välittäminen. Sarathille rakkaus koskettaa seuraavia asioita:

• Perhe

• Kylä

• Alue

• Maa

• Maailma

• Jeesus = rakkaus

Sarathin toive kristittynä on, että hallitus antaisi enemmän tukea ja mahdollisuuksia kristityille järjestöille, jotta evankeliointi voisi helpottua. Sarath toivoo, että kristittyjen määrä moninkertaistuisi ja että hänen sukunsa jäsenet tulisivat uskoon.

Sarath haluaa kristittynä kertoa Jumalasta ja siitä, että hän haluaa aina seurata Jeesusta. Sarath toivoo, että muut ihmiset tekisivät samoin. Unelmana on, että hän itse, hänen tulevat lapsensa ja lapsenlapsensa kaikki perustaisivat oman kirkon ja veisivät sanaa eteenpäin, niin että joskus kaikki kambodzhalaiset voisivat tulla tuntemaan kristillisen uskon.

Sarath haluaa toivottaa kaikille lähettikirjeen lukijoille tervetulotoivotukset kauniiseen ja rauhalliseen Kambodzhaan!

*

Me Leppäset juuri nyt elämme kiinnostavia aikoja Kambodzhassa. Kielikoulumme on juuri päättynyt, mikä tarkoittaa sitä, että marraskuussa aloitamme työt READ-projektissa. Sitä ennen juhlimme ICC-järjestömme 10-vuotiasta taivalta kahden päivän juhlakonferenssilla marraskuun ensimmäisellä viikolla Phnom Penhissä, jonne odotetaan myös lukuisia ulkomaisia vieraita.

❈

Kiitosaiheemme: onnistunut tutustumiskäynti Mondulkiriin syyskuussa, kielikoulun päättyminen, josta “lähtölupa” projektityöhön

Rukousaiheemme: READ-projektin töiden jouheva aloitus, ICC-järjestön konferenssin onnistunut toteutuminen

"Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan."

Sananlaskut 3: 5

"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."

Jeremia 29:11

Upu, Jan-Eerik & Milo Leppänen C/O International Cooperation Cambodia, P.O.Box 612, Phnom Penh, Cambodia

T:+85512903840; +85512918240

Rakkaat ystävät, seuraattehan blogiamme – sinne päivitämme ajankohtaiset kuulumisemme, kuvin ja sanoin.

Blogi: http://leppaset.blogspot.com/

Festival Tragedy in Phnom Penh / Festivaalitragedia

When he saw the crowds, he had compassion on them, because they were harassed and helpless, like sheep without a shepherd.

- Matthew 9:36

The sun is shining after a stormy morning sky but the mood in Phnom Penh remains sombre. People are making sure their friends are safe and exchanging stories on what happened. The hospitals are still struggling. Latest report: 375 casualties and more than 1000 injured.

We are shocked and saddened to read that the reason we fell asleep to the sound of ambulance sirens last night was that the Water Festival ended in a tragic stampede merely a kilometer away.

One of Cambodia's most joyful seasons was cut brutally short when panic rose among thousands of festival goers as they attempted to leave the overcrowded urban island designated as the center of festivities.

The three day Water Festival that draws several millions of visitors to Phnom Penh to watch the impressive pirogue boat races and take part in a variety of ceremonies celebrating the unusual change of current in Cambodia's vital waterways was drawing to a close. A spectacular final firework show had ended at 7 pm and outdoor concerts were finishing up. It was after 10 pm when ambulances started racing down our street. At first we didn't pay much attention to it as any event that draws from 2-4 million people to the already compact neighborhoods of any city surely creates some need for medical attention. However, the ambulances with their sirens wailing kept on rushing past our building and as we finally fell asleep there was a sense of foreboding.

The next morning I woke up and went to check emails and world news as is part of my normal routine. The news of Phnom Penh's tragedy that happened only some blocks away first reached us though Finland's online newspapers. We made a few phone calls to check that people who we knew had visited the festival were okay. So far so good. People around us seem to be okay. We too are safe - this was our second Water Festival in Cambodia and both times we've been warned to avoid the crowds and thus we've mostly stayed indoors. With so many people entering the city crowds are always an issue but so is opportunistic crime and traffic accidents. Most foreigners tend to leave the city at this time but we've found it fine to be here just as long as we don't venture into the festival area. Basically it means we stay at home for three days.

This year we decided to stay in Phnom Penh again but spent two days and a night in a nearby nature reserve just to get some fresh air and change of scenery. By then the festival was in full swing and the official program was proceeding as planned. There were rowing practices in the mornings, the actual boat races in the afternoons, official ceremonies throughout the city, and impressive firework shows and free outdoor concerts in the evenings.

What the TV did not show is that there were related but relatively minor accidents each day. A colleague saw two motorbikes crash into each other full speed, leaving five victims including a 10 year old child. We saw the less tragic but still nasty aftermath of a five car pileup.

But no one in their worst nightmares could have foreseen what was going to happen. Hundreds of people were crushed to death and some possibly electrocuted or drowned when the festival crowds panicked on one of only two small bridges connecting the festival center to the city itself.

Only a week ago we drove the same route. We got in our new car for the first family outing and drove the kilometer stretch of Sihanouk Boulevard all the way past Hun Sen Park and Naga World to the riverfront and crossed onto Diamond Island on the now-tragic small bridge decorated with two huge fake diamonds. We wondered why they were putting up an amusement park on the man-made island as there was little else to do there. And on our way back over the bridge we noted how it was strange to have such a small bridge connecting such a big developing entertainment area...

Our heart goes out to the families who have lost loved ones. Please pray for the victims, their families, and for those hundreds still in hospitals.

Toto

Meille on siis tulossa pentu, kultainennoutaja, Toto! Juoksin puolipäivää ympäri kaupungin hoitamassa muuttoon liittyviä asioita ja monien hankintojen joukkoon on nyt lisätty Toton tavarat. Kaapissa odottaa nyt vinkulelu, ruoka- ja juomakupit, kuivamuonaa, puruluita jne.

Toto mielessä tutustuin sunnuntaina Toton kasvattajan tarinaan, hänen perustamansa järjestön nettisivujen kautta. Kyynelet silmissä luin kuinka vaikuttavaa ja merkittävää mutta riipaisevan vaikeata työtä Place of Rescue tekee. Järjestö on siis rakentanut kaksi kylää lähes neljälle sadalle "ihmiselle joilla ei ole toivoa": orvoille, hylätyille vauvoille, hylätyille vauvaa odottaville äideille, kuolemaatekeville AIDS-potilaille ja leskille. Kylässä kohtaamamme ihmiset olivat kaikkea muuta kuin surkeita. Heistä olisi ollut vaikea arvata, kuinka hankalassa elämäntilanteessa he elävät. Mieleen jäivät valoisat hymyt, ystävälliset katseet ja lasten riemuisat naurut.

Kun muistelin kuinka Toton vanhemmat kirmasivat kylän vehreyttä hehkuvalla pellolla, mietin että tämä kultaistennoutajien klaani on itsessään valopilkku. Ylvään, energisen ja sympaattisen koiran läsnäolo on kuin terapiaa sielulle.

Rescuen nettisivuja selaillessa silmiini osui huippu hauska juttu: Toton emosta Suziesta on kirjoitettu lastenkirja! Ensi kerralla kun käymme katsomassa Totoa, luovutusikään kun on vielä muutama viikko, on pyydettävä kirjaa mukaan. Pikkuhauvalla on ikää vasta neljä viikkoa, mutta sen tarina on jo paljon pidempi!

Sadness and joy / Surua ja suurta iloa

We bought a used SUV yesterday and today drove it down to an HIV/AIDS orphanage to meet our soon-newest family member, a Golden Retriever pup, Toto. How hurtful to see kids struggle though so much. How joyful to see how strong and happy they are. And what a joy to hold a four-week old puppy that will soon move into our home! An unforgettable day.

Ostimme eilen käytetyn SUV-auton ja ajoimme sillä tänään HIV/AIDS lasten orpokotiin tutustumaan uusimpaan perheenjäseneemme, kultainennoutajapentuun nimeltä Toto. Kuinka haavoittavaa nähdä lasten kamppailevan niin vaikeiden asioiden kanssa. Kuinka riemullista nähdä miten vahvoja ja iloisia he silti ovat. Ja miten ihanaa pitää neljäviikkoista pentua sylissä ja tietää että kohta tämä suloinen tapaus muuttaa meille! Unohtumaton päivä.

Muuton valmistelua / Preparing for the Move

Suunnittelua, ideointia, puhelinsoittoja, konsultointia, unelmointia, kaupoissa juoksemista, pohtimista ja pähkäilyä, koeajoja, paperisotaa, hakemuksia ja lomakkeita, päikkäreitä ja sikeitä yöunia (ei siis menetettyjä), jänskää ja jännittävääkin, seuraavaksi asunnonmetsästysreissu Osa Kaksi.

Planning, phoning, dreaming, consulting, running errands, shopping till dropping, contemplating, reconsidering, test driving, filling applications and forms, enjoying nap times and sweet dreams, feeling excitement, preparing for house hunting Part Two.

Back! Takaisin!

Back in Cambodia!

Takaisin Kambodzhasta!