Meille on siis tulossa pentu, kultainennoutaja, Toto! Juoksin puolipäivää ympäri kaupungin hoitamassa muuttoon liittyviä asioita ja monien hankintojen joukkoon on nyt lisätty Toton tavarat. Kaapissa odottaa nyt vinkulelu, ruoka- ja juomakupit, kuivamuonaa, puruluita jne.
Toto mielessä tutustuin sunnuntaina Toton kasvattajan tarinaan, hänen perustamansa järjestön nettisivujen kautta. Kyynelet silmissä luin kuinka vaikuttavaa ja merkittävää mutta riipaisevan vaikeata työtä Place of Rescue tekee. Järjestö on siis rakentanut kaksi kylää lähes neljälle sadalle "ihmiselle joilla ei ole toivoa": orvoille, hylätyille vauvoille, hylätyille vauvaa odottaville äideille, kuolemaatekeville AIDS-potilaille ja leskille. Kylässä kohtaamamme ihmiset olivat kaikkea muuta kuin surkeita. Heistä olisi ollut vaikea arvata, kuinka hankalassa elämäntilanteessa he elävät. Mieleen jäivät valoisat hymyt, ystävälliset katseet ja lasten riemuisat naurut.
Kun muistelin kuinka Toton vanhemmat kirmasivat kylän vehreyttä hehkuvalla pellolla, mietin että tämä kultaistennoutajien klaani on itsessään valopilkku. Ylvään, energisen ja sympaattisen koiran läsnäolo on kuin terapiaa sielulle.
Rescuen nettisivuja selaillessa silmiini osui huippu hauska juttu: Toton emosta Suziesta on kirjoitettu lastenkirja! Ensi kerralla kun käymme katsomassa Totoa, luovutusikään kun on vielä muutama viikko, on pyydettävä kirjaa mukaan. Pikkuhauvalla on ikää vasta neljä viikkoa, mutta sen tarina on jo paljon pidempi!
No comments:
Post a Comment