Kaksi Opettajaa, Kaksi Tarinaa
"Louk kruu, mien boong po-oun bun maan nek" (opettaja, onko sinulla veljiä tai siskoja?)
Olemme tunteneet kieliopettajamme LEC:stä, eli Phnom Penhin Language Exchange Centeristä jo joitakin kuukausia. Heidän vaiheikkaat elämäntarinat ovat raottuneet kielituntien aikana vähitellen ja saaneet mielenkiintomme heräämään. Kysyimme, olisiko opettajillamme aikaa kertoa enemmän, miksi he oikeastaan ovat khmerin-kielen opettajia ja mikä onkaan tuonut heidät opettamaan khmerin-kieltä kristilliseen kieli-instituuttiin?
*
Koti & työ. Kim-Lieng on 28-vuotias khmer-mies, kotoisin Kambodzhan Etelä-rannikolta, Kampong Saom -maakunnasta. Kotikulmiltaan pääkaupunkiiin Phnom Penhiin Kim-Lieng muutti yksitoista vuotta sitten, ollessaan 17-vuotias. Kim-Lieng kertoo muuttonsa syyksi kaupunkiin halunsa opiskella, mikä ei ole kotiprovinssissa mahdollista. Kun Kim-Lieng yksitoista vuotta sitten muutti kotikylästään kaupunkiin, hän aloitti ensin valtion koulussa ja jatkoi myöhemmin opintojaan opettajien koulutuslaitoksella, salaa äiketsunissa. Kim-Lieng kuuli LEC:stä "sattumalta" indonesian kielitunnilla Indonesian suurlähetystössä, missä tapasi myös LEC:in perustahahmon, Suzien. Kysyin Kim-Liengilta, miltä tuntuu olla töissä kristityssä työyhteisössä buddhalaisena. Kim-Liengille silmiinpistävää on kristittyjen opiskelijoiden vahva läsnäolo. Toisaalta hän ei pysty vertaamaan kristillistä työyhteisöä “tavallisiin” työyhteisöihin, sillä Kim-Lieng on ensimmäisessä oman alansa työpaikassa.
Perhe. Kim-Leangin perheeseen kuuluu isosisko sekä pikkusisko. Vanhemmalla sisaruksella on jo oma perhe, mutta nuoremmalla siskolla ei perhettä vielä ole. Kim-Leang ei itse ole vielä naimisissa, mutta puoliso on jo tiedossa. Rahaa on laitettu säästöön häitä sekä perheen perustamista varten, mutta sopiva naimisiinmenon ajankohta on tuonnempana, Kim-Leangin arvion mukaan ehkä 3-4 vuoden päästä.
Opetus. Khmerin opettamisessa vaikeinta on oppituntien valmistaminen. Samoista aiheista täytyy etsiä jutunjuurta, mutta sanottavaa ei tunnu aina löytyvän. Oppilaat ovat erilaisia ja heidän oppimisprosessinsa ovat erilaisia, mikä tuo opettamiseen lisähaastetta. Opettaminen on “helppoa” silloin kun oppilaat poimivat uudet sanat, uudet virkkeet ja sanonnat nopeasti, ilman turhaa toistoa. Kim-Leangin oppilaat tulevat Phnom Penhistä, pääkaupunkia ympäröivistä provinsseista ja kauempaakin, aina Kambodzhaa ympäröiviltä rajaseuduilta saakka.
Nähtävyydet. Kysyessäni Kambodzhaa tuntemattomille suositeltavia matkakohteita, Kim-Leang nosti esille Angkor Watin, yhdeksi maailman seitsemäksi ihmeeksi luettavan muinaisen temppelikaupungin. Vähemmän tunnettuja ovat Ratanakirin ja Mondulkirin maakunnat, mutta ovat kiinnostavia luonnon, metsien ja vesiputouksien puolesta. Toisaalta Kim-Leang on vain kuullut puhuttavan näistä seuduista, hän ei ole etelän maakunnasta kotoisin olevana koskaan päässyt käymään kyseisissä pohjoisissa provinsseissa.
Luostarielämä. Kim-Leang on buddhalainen ja hänen kotinsa on eräässä Phnom Penhin vanhimmista buddhalaisista temppeleistä, Wat Botumissa. Kim-Leangin päivä alkaa päivittäin aamulla klo 5:30 aamuaskareilla. Usein näissä aamutoimisssa on kysymys paikkojen järjestämisestä ja siivoamisesta. Nuorempana toimiessaan noviisimunkkina temppelissä, hän lähti auringonnousun aikaan keräämään almuja, ruokalahjoituksia, kirkkaan oranssinen munkin kaapu päällään. Nämä tehtävät jätetään temppeleissä yleensä nuoremmille luostarikoululaisille, noviiseille.
Aamuaskareiden jälkeen on vuorossa itsenäistä buddhalaisten tekstien opiskelua, kunnes kello kahdeksan aikoihin aloitetaan yhteinen rukoushetki, johon osallistuvat kaikki ne jotka siihen muilta töiltänsä kerkeävät.
Kim-Leang lopetti elämänsä buddhalaisena munkkina 3 vuotta sitten, mutta on jatkanut asumistaan temppelissä “siviliin” siirtymisensä jälkeenkin. Kim-Leang on elämässään risteyskohdassa: hän on toisaalta tyytyväinen opettajan työhönsä LEC-kielikeskuksessa, mutta toisaalta hänellä on toisenlaisiakin unelmia. Yksi näistä on paluu maanviljelyksen pariin maaseudulle, isänsä vetoomuksista huolimatta. Niin suuri on veto vetoauran ja riisiviljelmien pariin, että tämän elämäntavan vuoksi Kim-Leang olisi jo valmis jättämään rakentamansa elämän kaupungissa.
Kambodzhalaisilla on identiteettiin saakka ulottuva side maahan. Erityisesti kaupungiin maalta muuttaneilla säilyy kaipuu kotiin ja kotiseudun maaperään. Kim-Leangilla on kuitenkin toinen, ehkä vieläkin suurempi toteutumaton unelma. Hän haluaisi kokeilla taitojaan sarjakuvapiirtäjänä. Kim-Leang unelmoi sarjakuvapiirrustuskurssille osallistumisesta, mutta toistaiseksi kurssin korkeat hinnat ovat pitäneet tämän unelman toteutumattona. Pienenä poikana Kim-Leang näki televisiosta piirrettyjen luostarimunkkien taistelevan ja pitävän yllä askeettista elämäntapaa. Tämä kuva on piirtynyt Kim-Leangin mieleen vahvasti ja muistuttaa häntä yhä lapsuuden unelmastaan.
✣
Louk kruu Sarath
Long Sarath on 24-vuotias oikeustieteilijä ja khmerin kielen opettaja LEC-kielikeskuksessa. 'Long' -nimi on annettu isoisän mukaan kun taas 'Sarath' on äidin antama. Kaimakin löytyy: erästä Kambodzhan kuuluisimmista viihde-artisteista kutsutaan samalla nimellä. Sarath on kotoisin pääkaupunki Phnom Penhin pohjoispuolella sijaitsevasta Kompong Thomin maakunnasta ja siellä pienesta Tae Prei -nimisestä kylästä. Sarathilla on neljä sisarusta. Hän on perheensä viiden pojan veljessarjan esikoinen. Sarathilla ei ole vielä omaa perhettä, mutta on kuitenkin jo kihloissa.
Sarathille on ollut selvää, että hän haluaa opiskella yliopistossa ja nimenomaan oikeustiedettä. Vaikka ensimmäinen ajatus opinnoista liittyi Sihanoukvillen kaupungin raamattukouluun, rukouksessa hän päätti kuitenkin toisin. Sarath oli vihastunut nähdessään lähikylässään aikuisten lyövän lapsiaan ja siihen kuinka vanhemmilla miehillä oli usein suhteita alaikäisiin tyttöihin. Sarath päätti tehdä asialle jotain – hän päätti ryhtyä asianajajaksi ja aloitti opinnot oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Asianajajana hän kykenisi suojelemaan hyväksikäytettyjä lapsia lain edessä. Sarath valitsi vaikeamman polun suhteessa raamattukouluun, sillä raamattukouluun hän olisi päässyt ilmaiseksi kun taas oikeustieteen opinnot pääkaupungissa maksavat paljon ja Sarath on joutunut ottamaan suuren lainan rahoittamaan opintojaan. Alku kaupungissa ei ollut helppo, mutta sitten löytyi töitä, vartijana. Myöhemmin Sarath löysi toisenlaisia töitä: hän pääsi yksityiskouluun hallinnollisia tehtäviä hoitamaan. Ongelmaksi koitui kuitenkin eräs seikka: hänen olisi täytynyt tehdä töitä myös sunnuntaina. Sarath ei ollut valmis luopumaan sunnuntaisesta vapaapäivästä, jonka hän halusi pyhittää kirkossa käynnille ja seurakuntatyölle. Yksityiskoulussa Sarath lopetti kesäkuussa 2009, josta lähtien toimi vuoden päivät aina elokuuhun 2010 saakka LEC-kielikoulussa.
Aikaisemmissa työpaikoissaan Sarath näki haasteena työilmapiirin. Vaikeana hetkenä apua ei herunut kollegoilta; ei yhteyttä, ei apua. Suurena ongelmana Sarath piti tupakan ja viinan kovaa käyttöä työpaikalla. Hänellä oli pomo joka piti karaokesta ja viinasta, jopa päivätauoilla. Työpaikka ei myöskään antanut joustoa opiskelujen suhteen. LEC:issä sen sijaan hänen esimiehensä Nimol on erittäin kannustava ja auttaa esim. sairauden yllättäessä lääkkeiden ostossa. Hän on välitön ja kysyy aina kuulumisia. Kollegat auttavat, he suunnittelevat tunnit yhdessä, valmistelevat yhdessä, rukoilevat yhdessä. Työpaikalla ei niinkään ole työntekijöiden välisiä ongelmia, ei puhuta pahaa – ei myöskään selän takana – ei latisteta, vaan annetaan vertaistukea.
Sarathin mielestä oppilaan ja opettajan välinen vuorovaikutus voi muodostua haastavaksi, jos oppituntia ei ole valmisteltu yhdessä. LEC:issä on tärkeää tehdä asiat yhdessä ja yhdenmukaisesti. Ongelmia voi tulla, jos opiskelija ei kertaa oppimaansa, on liian kiireinen tai ei harjoittele kieltä paikallisten kanssa. Suuria vaikeuksia voi olla edessä, jos opiskelija luulee tietävänsä jo paljon. Oppilaan pitäisi sopeutua koulun ja maan tapoihin.
Sarath on kristitty ja hänelle khmerin lempisana on seralaing, eli rakkaus. Tämä tuo rauhan kotiin. Rakkaus kestää virheetkin, mutta rakkaus tekee myös vihaiseksi kun kyse on perheen puolustamisesta. Sarathin haluna on rakkaus, jossa tärkeintä on anteeksianto ja välittäminen. Sarathille rakkaus koskettaa seuraavia asioita:
• Perhe
• Kylä
• Alue
• Maa
• Maailma
• Jeesus = rakkaus
Sarathin toive kristittynä on, että hallitus antaisi enemmän tukea ja mahdollisuuksia kristityille järjestöille, jotta evankeliointi voisi helpottua. Sarath toivoo, että kristittyjen määrä moninkertaistuisi ja että hänen sukunsa jäsenet tulisivat uskoon.
Sarath haluaa kristittynä kertoa Jumalasta ja siitä, että hän haluaa aina seurata Jeesusta. Sarath toivoo, että muut ihmiset tekisivät samoin. Unelmana on, että hän itse, hänen tulevat lapsensa ja lapsenlapsensa kaikki perustaisivat oman kirkon ja veisivät sanaa eteenpäin, niin että joskus kaikki kambodzhalaiset voisivat tulla tuntemaan kristillisen uskon.
Sarath haluaa toivottaa kaikille lähettikirjeen lukijoille tervetulotoivotukset kauniiseen ja rauhalliseen Kambodzhaan!
*
Me Leppäset juuri nyt elämme kiinnostavia aikoja Kambodzhassa. Kielikoulumme on juuri päättynyt, mikä tarkoittaa sitä, että marraskuussa aloitamme työt READ-projektissa. Sitä ennen juhlimme ICC-järjestömme 10-vuotiasta taivalta kahden päivän juhlakonferenssilla marraskuun ensimmäisellä viikolla Phnom Penhissä, jonne odotetaan myös lukuisia ulkomaisia vieraita.
❈
Kiitosaiheemme: onnistunut tutustumiskäynti Mondulkiriin syyskuussa, kielikoulun päättyminen, josta “lähtölupa” projektityöhön
Rukousaiheemme: READ-projektin töiden jouheva aloitus, ICC-järjestön konferenssin onnistunut toteutuminen
"Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan."
Sananlaskut 3: 5
"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."
Jeremia 29:11
Upu, Jan-Eerik & Milo Leppänen C/O International Cooperation Cambodia, P.O.Box 612, Phnom Penh, Cambodia
T:+85512903840; +85512918240
Rakkaat ystävät, seuraattehan blogiamme – sinne päivitämme ajankohtaiset kuulumisemme, kuvin ja sanoin.
Blogi: http://leppaset.blogspot.com/
No comments:
Post a Comment