Tammikuu lähestyy jo loppuaan, monenlaista kokemusta ja kerrottavaakin on kertynyt, mutta blogin saldo on yhä vaatimaton... voi voi! No, voivottelu ohitettakoon (tai unohdettakoon) ja tehkäämme sitten viime viikkojen hulinoista eräänlainen tiivistelmä kuvakollaasin muodossa.
Tanella vuosi 2010 toi uusia tuulia mukanaan, hän nimittäin aloitti Phnom Penhin Kuninkaallisessa yliopistossa "khmer ulkomaalaisille"-opinnot. Tunnit ovat päivittäin aamu seitsemästä yhdeksään ylläolevassa rakennuksessa, eli Vieraiden kielten instituutissa. Itse rakennuskin tuntuu hänestä aika vieraalta...
Minä (Upu) olen jatkanut opintojani entiseen malliin, eli yksityisopettajani opettaa minua päivittäin aamu puolikahdeksasta yhdeksään. Päivärytmi on täällä Kambodzhassa aikalailla varhainen, kuten kenties pistitte merkille. Joka tapauksessa tämän viikon tehtävä on oppia khmeriksi värit, kehon osat ja vaatekappaleet...
Hieman jännitin kambodzhalaisten "kehon osien" ja "vaatekappaleiden" googlaamista, ja syystäkin. Mihin tahansa nettihakukoneeseen kun kirjoittaa Kambodzha ruutuun ilmestyy pääkalloja, teloituskenttiä ja vainajien kuvia. Niin rankka on maan historia. Kambodzhalaisten kokemat kauheudet ovat jääneet taakse, mutta niiden varjo on edelleen läsnä.
Siinä ei kuitenkaan ole koko tarina, vaan maa on myös täynnä iloa, uskoa parempaan huomiseen ja lähimmäisen rakkautta.
Eli kyllä sieltä netistä jotain etsimääni löytyi - yllä siis khmer-naisten perinneasu, perinnehame on "sampot."
Tuttu näky kadunkulmassa. Kambodzhassa valmistetaan jo merkittävä osa maailman vaatteista. Mm. tuttua henkkaajamaukkaa löytyy, tosin hieman eri ympäristöstä kuin se mihin olemme tottuneet... Eli basaarin vaatevuoren "rinteeltä," parilla taalalla.
Tässä maan päätori, eli Psar Thmei, ns. Uusi tori. Kävimme siellä Milon kanssa viime viikolla ja kyllä pikkumiehellä riitti ihmeteltävää... Satuimme pysähtymään evästauolle kalatiskin viereen ja siinä fisu jos toinen sätki hyvinkin elävänä.
No tällainen ei sinne jääkaappiin kuitenkaan päätynyt! Tämä on jo osa seuraavaa tarinaa, oikeastaan tarinaosiota jonka nimeksi voisin antaa "Eläinbongailu." No jaa, kyllähän ne torifisut siihen samaan sektoriin sopii...
Joka tapauksessa lauantaina kävimme Mekongin rannalla nauttimassa joen "vilvoittavasta" helletuulesta. Vaikkei lämpötilassa eroa olisikaan, kyllä se tuulen tuiverrus aina virkistää. Siinä joen varrella ihmettelimme lintuparvia, jotka syöksyivät aivan veden pintaan kuin jossain lentonäytöksessä. Otaksuimme, että kyse oli lintujen päivällistuokiosta, mutta lisäksi spekuloimme että parvi oli päässyt pakoon rantaviivan "linnun vapauttamismyyjiä." Eli pientä maksua vastaan asiakas saa kunnian vapauttaa lintu (joka tosin oli varmaan hetki aiemmin haavitettu ja varmasti hetki myöhemmin haavitettu uudelleen..!).
Sitten sunnuntaina lähdimme vähän isompaan bongaukseen, eli katsomaan Phnom Penhin ainokaista elefanttia, Samboa! Sambo täytti nimittäin juuri viime viikolla 50 v ja onnittelut olivat paikallaan! Sambo on aika näky kaupungin pääpuistossa ja etenkin kaduilla tallustaessaan, mutta sen elämäntarina on hyvinkin traaginen selviytymistarina. Kollegamme, Vitikaisen Ari, on kirjoittanut Sambosta Lähetyslehteen kiinnostavan jutun hienojen kuvien kera - suosittelen!
Tässä taitaa olla myös linkki toiseen versioon Sambon tarinasta (en ole vielä katsonut joten en lupaa että siinä on mitään tolkkua!):
http://whyareyoufatandblue.blogspot.com/2009/11/sambo-elephant-who-survived-khmer-rouge.html
On täällä ollut muutakin bongattavaa ja ihan kotioloissa! Kuten olenkin ehtinyt monille mainita perheemme on sairastellut viimeisen 1.5 kuukauden ajan vähän sitä sun tätä pikkuvaivaa. No tänään täydensimme perheemme syötyä antibioottisaalista, sillä Tanella todettiin giardia ja komennettiin yhteensä kahdelle eri kuurille. Kunnon pöpöpommi ja pieneliöplösäys tiedossa. Yllä siis giardia-eliön "Fanikuva," ja mielestäni yhtä häijyltä näyttää kuin minkälaisen olon mokoma aiheuttaa. Mörkö kerrassaan.
Pienistä kujemaakareista huolimatta Kambodzhan ikikesä jatkuu ja toipilaan vointikin on jo lääkekuurin ja tallennettujen suomalaisten tv-ohjelmien avulla paranemaan päin. Yllä kuva PP:n päätemppelin pienestä buddha-patsaasta ja yhdestä karvaepelistä, todellisesta kujemaakarista, mutta temppelialueen apinoiden tarina on jo toinen tarina. Nyt hyvää yötä!
No comments:
Post a Comment