Kuuden kuukauden raja on nyt ylitetty! Saavuimme Kambodzhaan lokakuun 13. päivä ja niin se aika vierähtää että pian saamme viettää -täälläkin!- vappua.
Monenmoista kohtaamista ja ihmettelyä on tullut matkan varrella vastaan. On niin paljon mistä voisin ja kovasti haluaisin kertoa! Uuteen maahan sopeutuessa on kuitenkin niin paljon perushässäkkää päällä, ettei aikaa yksinkertaisesti aina ole pitkiin, minulle niin tyypillisiin, sepustuksiin. Pikkulapsiperheessä sitä touhua riittää eritoten!
Kuluneiden kuukausien aikana monia muistoja on kertynyt ja olen pistänyt monia kertomuksia erityiseen "aivolokerikkoon," korvamerkittynä blogia varten.
Tässä niistä muutamia.
Muutama tunti sitten näin ensimmäisen liikenneonnettomuuden täällä. Toisin kuin eräs ulkomaalainen ystävämme täällä joka näki kuolonkolarissa menehtyneen vainajan kadulla heti ensimmäisen maassa vietetyn viikon aikana, itse olen säästynyt onnettomuuksien näkemiseltä tähän asti. Vuokrasimme muutamaksi päiväksi vanhan auton jössikän ja olimme ajamassa kaupan kautta kotiin, kun keskellä Monivongia (paikallista Mannerheimintietä) jarrut kirskuivat vastaantulevien kaistalla. Pakettiauton edessä istui onneksi vain pöllämystyneen ja riemullisesti hyvinkin elossaolevan oloinen nainen. Tästä tilanteesta kaikki selvisi säikähdyksellä. Pakettiauto tönäisi naista kuitenkin kunnolla, sen verran hurja ääni törmäyksestä kuului, eikä hän aivan heti noussut jaloilleen. Muutamassa minuutissa kaikki näytti kuitenkin olevan ok, sillä ehdimme nähdä hänen seisovan jo itse joskin ohikulkijoiden tukemana. KH!
Aivan yhtä onnellisesti ei käynyt viime viikolla. Kambodzhassa vietetiin kansakunnan suurinta juhlaa, khmerien uutta vuotta ja lähes koko kansa oli tien päällä. Vuoden kohokohtaa varten kaikki haluavat palata kotipaikkakunnilleen, joten liikennettä menee maassa ristiin rastiin. Pääkaupunki hiljenee lähes aavemaisen äänettömäksi kaupunkilaisten rientäessä sukulaisten luo maaseudulle. Maassa, jossa infrastruktuuri on kaikin puolin yhä kehittymätöntä, voi vaan kuvitella mitä seuraa kun sadattuhannet ihmiset kiipeävät mitä kiikkerimpien kuormien päälle ikivanhojen tai muualta importoitujen korjattujen kolariautojen ja bussien kyytiin... Paikallinen hyvä ystävämme oli nähnyt lomaviikon ajomatkojensa aikana neljä kuolonkolareiden uhria...
Monien ihmisten, perheiden ja sukujen juhlanvietto sai siis murheellisen käänteen. Kuten muuallakin maailmassa näin suuren mittakaavan riehassa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Toinen hyvä paikallinen ystävämme, nuori nainen, kertoi vuorostaan, ettei hän tohdi poistua kotoaan uuden vuoden juhlaviikon aikana. Kuulemma juhlatapa on muuttunut vuosi vuodelta riehakkaammaksi, ennakoimattomammaksi ja -etenkin nuorille naisille- huolestuttavaksikin. Ystävämme kertoi, että viikon ajan paitsi suvut myös kyläyhteisöt kokoontuvat iloitsemaan, leikkimään ja pelaamaan yhdessä. Kuulostaa oikein kivalta, eikö!
Periaatteessa juhlat ovatkin erittäin hauskat: buddhalaistemppelien pihat täyttyvät kisailevista lapsista ja nuorista ja kylien kadut muuttuvat yhdeksi suureksi vesisodaksi! Mutta, perinteen mukaisesti uusi vuosi on ainut aika vuodesta, jolloin naiset ja miehet vapautuvat tiukoista sosiaalisista säännöistä jotka koskevat heidän välistä kanssakäymistään. Vain silloin naiset ja miehet saavat leikkiä yhdessä erityisiä uuden vuoden leikkejä, mm. kambodzhalaista hippaa, polttopalloa, tanssikisaa jne. Niinä päivinä tytöt ja pojat saavat jutella, tutustua ja kenties ihastuakin. Varjopuolena on, että kansanriehaan yhdistyy monesti kisadoping, eli alkoholin ja huumeidenkin käyttö. Päihteet yhdistettynä sosiaalisiin vapauksiin... lopputulos ei ole kaunista katseltavaa. Juhlakauden jälkeen sanomalehdet olivat täynnä raportteja naisten, ja järkyttävää kyllä pikkutyttöjenkin, raiskauksista.
Kyse on kuitenkin perinteisen Khmer kalenterin vuodenvaihteesta, eikä ongelma sinänsä ole itse juhlassa. Perheyhteisöä merkittävästi lähentävän festivaalin ainoa haaste on sen mittakaava: siinä yhdistyy suomalaisittain ajateltuna uusi vuosi, vappu, juhannus ja kenties joulukin!! Yhtäältä perheet kokoontuvat viettämään aikaa yhdessä, leikkimään perheen kesken pelejä ja syömään hyvää ruokaa. Toisaalta koko kansa karkeloi ja kadut täyttyvät riehakkaista juhlijoista. Varjopuolista huolimatta kyseessä on tosiaan iloinen tapahtuma, josta vahvin mielikuva on tuo valtaisa vesisota - onnen toivotuksena ihmiset vaaveista vaareihin heittävät vettä toistensa päälle - ämpärillisiä, vesipyssyllisiä, vesiletkullisia, muovipussillisia jne., kunhan se on VETTÄ!
