"Me emme sano niin" / "We don't say that"

Lause, jota en halua kuulla! Ja silti kuulen sen päivittäin, yhdeltä kolmesta opettajastani. Uutta kieltä ja kulttuuria opetellessa joutuu muokkaamaan mentaliteettiaan, sillä pelkkä sanalistojen muistaminen ulkoa ei riitä. Opettajani mukaan puhun jo ihan mukavasti khmeriä, mutta puhun sitä yhä kuin englantia. Eli ulkomaalaisuuteni paistaa sanojeni läpi. Niinpä, "me emme sano niin" on fraasi jonka kuulen liiankin usein. Opettajani muistuttaa, että hän kyllä ymmärtää minua, mutta entäpä kioskinpitäjä kadunkulmassa... ymmärtääkö hän? Yksi esimerkki tällaisesta anglisismista on "hyvän viikonlopun" toivottaminen. Mehän kun emme niin sano!

Huvittavaa on se, että olen elämäni aikana saanut lukuisia huomautuksia siitä, että puhun ja etenkin kirjoitan suomea englannin tapaan! Olen siis vielä toivottomampi tapaus kuin mitä opettajani luulee ;)

-

It's a sentence I don't want to hear! But still I hear it everyday, from one of my three teachers. It's not enough to remember word lists by heart when learning a new language and culture. You have to change your mentality. According to my teacher I can already speak Khmer pretty nicely but I speak it like English. My foreignness is shining through my words. Thus "we don't say that" is a phrase I hear way too often. My teacher likes to remind me that while she understands what I'm saying the question is will the shopkeeper at the street corner understand me too? One example of these Anglicisms is the way I like to wish my teacher a "good weekend." Because "we don't say that!!"

Funnily enough I tend to speak and especially write Finnish like English so I'm more of a mess than meets my Khmer teachers eye ;)