Toinen viikko Senissä

Toto

Bousran vesiputous. Kambodzhan suurin, n. 40 kilsaa meiltä.

Lähempää.

Jotain aasialaista harmoniaa tässä.

Kahviplantaasin vesivoimala

Metsästäjä

Lehmiä kiitoradalla, näkymä kotiportilta. Niin ja kiitorata on (oli) oikea kiitorata. Lentokoneille.

Sua s'dei chnäm thmai!

HAPPY NEW YEAR 2011! Hyvää uutta vuotta 2011!

Sua s'dei chnäm thmai piipoandapmui!

Joulu-Xmas

'

Bon Nou-ael nöy Moundoulkiirii!

Hyvää joulua, Merry Christmas, riik-riei bon nou-ael!

Ensimmäinen joulu uudessa kodissa Sen Monoromissa, Mondulkirin maakunnassa. Muutto onnellisesti ohi ja asunto vihdoin käyttökunnossa. Phnom Penhistä tuotu kinkku ja itse Mondulkirin perunoista ja porkkanoista tehdyt laatikot maistuivat kaiken uurastuksen jälkeen. Suorastaan pieni jouluihme, että saimme muutamassa päivässä kodin tuntumaan jo kodilta ja kesän keskelle jouluisaa tunnelmaa. Tämä joulu on kyllä ikimuistoinen!

Vietimme aaton ensin kotosalla suomalaista ruokaa nauttien ja sitten ruotsalais-brittiystäviemme luona. He olivat järjestäneet joulunyyttärit, joten saimme tutustua uusiin ihmisiin, syödä eri maiden jouluruokia ja iloita yhdessä joulusta. Unohtumatonta oli istua nuotion äärellä avaran tähtitaivaan alla joululauluja laulellen.

Nyt joulupäivän viettoon,

Ikimuistoista ja lämminhenkistä joulua Sinullekin toivottaen,

Leppäset

-

Hyvää joulua, Merry Christmas, riik-riei bon nou-ael!

It's our first Christmas in our new home in Sen Monorom, Mondulkiri province. My what an unforgettable Christmas it has been this far! Despite the hecticness of the past days of unpacking and setting up house we managed to make our new home seem like home and to even make it festive for the season. The ham we brought from Phnom Penh and the casseroles we made from Mondulkiri's potatoes and carrots all turned out delicious. We spent the eve at home enjoying Finnish cuisine but later in the evening we joined our Swedish-British friends at their bonfire potluck Christmas party. We got to meet interesting new people, try Christmas food from different parts of the world, and enjoy the spirit of Christmas together. Sitting around the bonfire singing Christmas carols under the star lit night was truly memorable.

Wishing You a Merry and memorable Christmas,

The Leppanens

Lehdenhaku / Fetching the Paper

Tanella on tapana ostaa päivän englanninkieliset lehdet joko kadulta 63 etelästä päin kotiin palatessa tai kadulta 51 pohjoisesta päin tullessa. Kauppiaat tuntevat hänet jo niin hyvin, että lehdet odottavat jo autonikkunan eteen ojennettuina hänen pysähtyessä kioskilla. Viimeksi vaan kävi niin, että päivän lehdet oli myyty loppuun. Yritteliäät kauppiaat olivat silti valppaina ja yrittivät korvata puuttuvat lehdet toisella tuotteella: Marlboron tupakka-askilla... Ei ihan mitä Tanella oli mielessä ;)

Tane's in the habit of fetching the two English dailies on his way home from work. He'll either stop at Street 63 when coming from the south or along St. 51 when returning from the north. The saleswomen know him so well that the two papers are already pointed at the car window by the time he pulls over! Last time the papers had all been sold out but the quick thinking saleswomen had an alternative product to offer - Marlboro cigarrettes...! No, it wasn't quite what he was after ;)

KIRIROM kansallispuisto - National Park

Kambodzha - ihmeiden maa

Sade sade ropisee

Sadekausi on päättynyt virallisesti jo monta viikkoa sitten, mutta silti aika ajoin kunnon trooppinen kaatosade yllättää. Viimeksi viime viikolla ja sopivasti kesken kielitunnin - läksyjä ei siis luettu ulkoa vaan huudettiin täyttä kurkkua! Sade kun hakkasi peltikattoa niin metakka oli aikamoinen...

Piparitaikinaa ja joululaulunuotteja

Kädet tuoksuvat piparitaikinalta, sillä tämän joulusesongin ensimmäinen onnistuneen näköinen (en tiedä vielä minkä makuinen!) taikina meni juuri jääkaappiin odottamaan huomista leipomista. Siispä huomisen ohjelmanumero 1: piparitalkoot pikkupojan ja pikkukoiran pyöriessä jaloissa!

Tänään isäntä on pyörinyt jälleen ICC:n keskustoimistolla kokouksissa. Eilen oli siis Tanen ensimmäinen virallinen projektipäivä! Kovasti on tehtävää ja uutta materiaalia hallittavana. Kuitenkin alku on ollut mielenkiintoinen ja positiivisella tavalla haastava.

Minä vuorostani olen aloittanut pakkaamisen, sillä muuttoon on enää 1 viikko ja 1 päivä aikaa...!!!! Eli ensi viikon perjantaina klo 8 pihaamme ajaa rekka, joka täyttyy mm. 60 maitolitralla, purkillisilla tonnikalaa ja hilloa, kilotolkulla lääkkeitä ja ensiaputarvikkeita, muutamalla laatikollisella suomenkielisiä lastenkirjoja (ei siis jaettavaksi phnongkielisille paikallislapsille vaan lukutoukka-Milolle äidinkielen vahvistamiseksi) jne. Neljä laatikkoa jo pakattu ja siinä vasta meidän vanhempien kirjat...!

Pakkauksen ohella olen suunnitellut toisen suomalaisnaisen kanssa ensi viikoksi Kauneimmat joululaulut -iltaa! Onpa kiva ideoida jouluohjelmaa tänne tropiikin keskelle. En tajunnut tarpeeksi ajoissa selvittää asiaa, joten olemme nyt Hong Kongin kautta saapuneiden sähköisten joululaulunuottien varassa. Ajatuksenamme on siis lauleskella tämän vuoden 'kauneimmat' läpi , juoda glögiä helteestä huolimatta, napostella pipareita ja pullaa mahan täydeltä, aistia joulun lähestymistä ja viettää yhdessä hetki joulunaluskiireistä huolimatta.

...Seuraavaksi kuitenkin illan ohjelmanumerona 8-viikkoisen koiranpentumme ensimmäinen turkinharjaus!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kaksi sinivalkoista kynttilää, kaksi seurakunnan lahjoittamaa suomen lippu -aiheista tuikkua ja yksi herkullinen suomen lippu -koristeinen kakku. Siinä resepti itsenäisyyspäivän viettoon Kaukoidässä!

Toistakymmentä suomalaista kokoontui myös täällä Phnom Penhissä juhlistamaan Suomea ja suomalaisuutta. Tuttuja elementtejä oli suomi hitit kajareista, graavilohi ja lihapullat, suomalaiset irtokarkit ja itseleivotut pullat ja tietenkin suomalainen seura ja Suomen kieli.

Suomalaiselle eksoottisempia elementtejä oli vuorostaan alkuiltaan jatkuva helle (+33C) ja aikamoiset kosteusasteet (lähes sata sillä lopuksi, niin, satoi!), tropiikin kasvillisuus kaakkoisidän tähtitaivaan alla, näkymä Mekong-joen yli ja joella lilluvat kalastusveneet, tuhansilla valoilla koristeltu joulukuusi valaistun uima-altaan vieressä, jättisirkat ja isosilmäiset sammakot ja kämmenenkokoiset etanat polulla...

Yhdistelmä oli joka tapauksessa toimiva, hauska, elämyksellinen ja sanoisinpa unohtumaton!

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Street Smarts / Suuntavaisto

Kuka olisi arvannut että tie numero 293 on neljän kilometrin päässä kadusta 294... Phnom Penhissähän valtaosa kaduista on numeroituja, omalla uniikilla logiikalla!

Who would have known that Street 293 is 4 kilometers away from Street 294... In Phnom Penh most streets are numbered, and with their own unique logic, that's for sure!

Lifelong Learning

Today I learnt:

- that a 2-year old thinks that opening advent calendars is terrific fun and that four calendars is not too many at all

- that you shouldn't freeze a cooked turkey since it's going to taste bad after defreezing

- that you shouldn't stare a cobra in the eyes

- that frozen passion fruit tastes delicious on Scandinavian-style Christmas spice cake

- that a few years back a foreigner caught the plague in Ratanakiri, another province where our NGO FELM works

- that dengue fever is rarely deadly but it sure makes you feel like crawling up and dying

- that Asia's wonder drug Tiger Balm contains aspirin and therefore should not be used in malaria and dengue endemic regions due to risk of hemorrhaging

- that little black spiders can cause football-sized abscesses

- that you are not allowed to kill crocodiles in Australia

- that it's not easy to photograph tree-jumping snakes in the Angkor Wat temple ruins

- that the easiest way to kill a snake is to whack it with a metal cord

- that the best way to treat a scorpion bite is to keep an ice pack on the wound for more than four hours

- that you can catch typhoid even if you've been vaccinated for it, and this can happen with other vaccinations too...

- that the most effective mosquito killer is called a Cyclone

All the things you learn in life!!

Oppia ikä kaikki

Tänään opin:

- että joulukalenterin avaaminen on 2-vuotiaasta riemukasta eikä neljä kalenteria ole lainkaan liikaa

- ettei joulukalkkunaa pidä paiston jälkeen pakastaa sillä maku muuttuu huonoksi

- ettei kobrakäärmettä pidä tuijottaa silmiin

- että pakastettu passionhedelmä maistuu hyvältä maustekakun päällä

- että muutama vuosi sitten yksi ulkomainen työntekijä sai toiselta Lähetysseuran Kambodzhan työalueelta, Ratanakirin maakunnasta, ruton

- ettei denguekuume ole yleensä tappava vaikka olo tulee niin huonoksi että toivoisi jo kuolemaa

- että Aasian ihmelääkkeessä Tiger Balmissa on aspiriinia eikä sitä pitäisi käyttää edes ulkoisesti verenhyytymisongelmien välttämiseksi malarian tai denguen koittaessa

- että pienet mustat hämähäkit saattavat tehdä jalkapallonkokoisia paiseita

- ettei Australiassa saa tappaa krokotiileja

- että Angkor Watin temppelialueen puissa loikkivia käärmeitä ole helppo valokuvata

- että käärme on helpoin tappaa piiskaamalla sitä paksulla metallivaijerilla

- että skorpioonin pistoon paras helpotus on pitää pistokohdassa jäähaudetta yli neljä tuntia

- että lavantaudin voi saada rokotteesta huolimatta, ja niin voi monen muunkin ikävän taudin

- että tehokkain ulkokäyttöön tarkoitettu hyttysensieppaaja on nimeltään Sykloni eli hirmumyrsky

Kaikkea sitä oppii!!!

Koti Mondulkiriin! / A Home in Mondulkiri!

This is it! Tässä se on!

Kivitalo kukkulan harjalla, kävelymatkan päässä torilta ja hieman pidemmän etapin päässä toimistolta.

A stone house on top of a hill, within walking distance from the market and a little bit longer walk from the office.

Lähettikirje #3 - Letter to Supporters #3

Kaksi Opettajaa, Kaksi Tarinaa

Louk kruu Kim-Lieng, eli opettaja Kim-Lieng

"Louk kruu, mien boong po-oun bun maan nek" (opettaja, onko sinulla veljiä tai siskoja?)

Olemme tunteneet kieliopettajamme LEC:stä, eli Phnom Penhin Language Exchange Centeristä jo joitakin kuukausia. Heidän vaiheikkaat elämäntarinat ovat raottuneet kielituntien aikana vähitellen ja saaneet mielenkiintomme heräämään. Kysyimme, olisiko opettajillamme aikaa kertoa enemmän, miksi he oikeastaan ovat khmerin-kielen opettajia ja mikä onkaan tuonut heidät opettamaan khmerin-kieltä kristilliseen kieli-instituuttiin?

*

Koti & työ. Kim-Lieng on 28-vuotias khmer-mies, kotoisin Kambodzhan Etelä-rannikolta, Kampong Saom -maakunnasta. Kotikulmiltaan pääkaupunkiiin Phnom Penhiin Kim-Lieng muutti yksitoista vuotta sitten, ollessaan 17-vuotias. Kim-Lieng kertoo muuttonsa syyksi kaupunkiin halunsa opiskella, mikä ei ole kotiprovinssissa mahdollista. Kun Kim-Lieng yksitoista vuotta sitten muutti kotikylästään kaupunkiin, hän aloitti ensin valtion koulussa ja jatkoi myöhemmin opintojaan opettajien koulutuslaitoksella, salaa äiketsunissa. Kim-Lieng kuuli LEC:stä "sattumalta" indonesian kielitunnilla Indonesian suurlähetystössä, missä tapasi myös LEC:in perustahahmon, Suzien. Kysyin Kim-Liengilta, miltä tuntuu olla töissä kristityssä työyhteisössä buddhalaisena. Kim-Liengille silmiinpistävää on kristittyjen opiskelijoiden vahva läsnäolo. Toisaalta hän ei pysty vertaamaan kristillistä työyhteisöä “tavallisiin” työyhteisöihin, sillä Kim-Lieng on ensimmäisessä oman alansa työpaikassa.

Perhe. Kim-Leangin perheeseen kuuluu isosisko sekä pikkusisko. Vanhemmalla sisaruksella on jo oma perhe, mutta nuoremmalla siskolla ei perhettä vielä ole. Kim-Leang ei itse ole vielä naimisissa, mutta puoliso on jo tiedossa. Rahaa on laitettu säästöön häitä sekä perheen perustamista varten, mutta sopiva naimisiinmenon ajankohta on tuonnempana, Kim-Leangin arvion mukaan ehkä 3-4 vuoden päästä.

Opetus. Khmerin opettamisessa vaikeinta on oppituntien valmistaminen. Samoista aiheista täytyy etsiä jutunjuurta, mutta sanottavaa ei tunnu aina löytyvän. Oppilaat ovat erilaisia ja heidän oppimisprosessinsa ovat erilaisia, mikä tuo opettamiseen lisähaastetta. Opettaminen on “helppoa” silloin kun oppilaat poimivat uudet sanat, uudet virkkeet ja sanonnat nopeasti, ilman turhaa toistoa. Kim-Leangin oppilaat tulevat Phnom Penhistä, pääkaupunkia ympäröivistä provinsseista ja kauempaakin, aina Kambodzhaa ympäröiviltä rajaseuduilta saakka.

Nähtävyydet. Kysyessäni Kambodzhaa tuntemattomille suositeltavia matkakohteita, Kim-Leang nosti esille Angkor Watin, yhdeksi maailman seitsemäksi ihmeeksi luettavan muinaisen temppelikaupungin. Vähemmän tunnettuja ovat Ratanakirin ja Mondulkirin maakunnat, mutta ovat kiinnostavia luonnon, metsien ja vesiputouksien puolesta. Toisaalta Kim-Leang on vain kuullut puhuttavan näistä seuduista, hän ei ole etelän maakunnasta kotoisin olevana koskaan päässyt käymään kyseisissä pohjoisissa provinsseissa.

Luostarielämä. Kim-Leang on buddhalainen ja hänen kotinsa on eräässä Phnom Penhin vanhimmista buddhalaisista temppeleistä, Wat Botumissa. Kim-Leangin päivä alkaa päivittäin aamulla klo 5:30 aamuaskareilla. Usein näissä aamutoimisssa on kysymys paikkojen järjestämisestä ja siivoamisesta. Nuorempana toimiessaan noviisimunkkina temppelissä, hän lähti auringonnousun aikaan keräämään almuja, ruokalahjoituksia, kirkkaan oranssinen munkin kaapu päällään. Nämä tehtävät jätetään temppeleissä yleensä nuoremmille luostarikoululaisille, noviiseille.

Aamuaskareiden jälkeen on vuorossa itsenäistä buddhalaisten tekstien opiskelua, kunnes kello kahdeksan aikoihin aloitetaan yhteinen rukoushetki, johon osallistuvat kaikki ne jotka siihen muilta töiltänsä kerkeävät.

Kim-Leang lopetti elämänsä buddhalaisena munkkina 3 vuotta sitten, mutta on jatkanut asumistaan temppelissä “siviliin” siirtymisensä jälkeenkin. Kim-Leang on elämässään risteyskohdassa: hän on toisaalta tyytyväinen opettajan työhönsä LEC-kielikeskuksessa, mutta toisaalta hänellä on toisenlaisiakin unelmia. Yksi näistä on paluu maanviljelyksen pariin maaseudulle, isänsä vetoomuksista huolimatta. Niin suuri on veto vetoauran ja riisiviljelmien pariin, että tämän elämäntavan vuoksi Kim-Leang olisi jo valmis jättämään rakentamansa elämän kaupungissa.

Kambodzhalaisilla on identiteettiin saakka ulottuva side maahan. Erityisesti kaupungiin maalta muuttaneilla säilyy kaipuu kotiin ja kotiseudun maaperään. Kim-Leangilla on kuitenkin toinen, ehkä vieläkin suurempi toteutumaton unelma. Hän haluaisi kokeilla taitojaan sarjakuvapiirtäjänä. Kim-Leang unelmoi sarjakuvapiirrustuskurssille osallistumisesta, mutta toistaiseksi kurssin korkeat hinnat ovat pitäneet tämän unelman toteutumattona. Pienenä poikana Kim-Leang näki televisiosta piirrettyjen luostarimunkkien taistelevan ja pitävän yllä askeettista elämäntapaa. Tämä kuva on piirtynyt Kim-Leangin mieleen vahvasti ja muistuttaa häntä yhä lapsuuden unelmastaan.

✣

Louk kruu Sarath

Long Sarath on 24-vuotias oikeustieteilijä ja khmerin kielen opettaja LEC-kielikeskuksessa. 'Long' -nimi on annettu isoisän mukaan kun taas 'Sarath' on äidin antama. Kaimakin löytyy: erästä Kambodzhan kuuluisimmista viihde-artisteista kutsutaan samalla nimellä. Sarath on kotoisin pääkaupunki Phnom Penhin pohjoispuolella sijaitsevasta Kompong Thomin maakunnasta ja siellä pienesta Tae Prei -nimisestä kylästä. Sarathilla on neljä sisarusta. Hän on perheensä viiden pojan veljessarjan esikoinen. Sarathilla ei ole vielä omaa perhettä, mutta on kuitenkin jo kihloissa.

Sarathille on ollut selvää, että hän haluaa opiskella yliopistossa ja nimenomaan oikeustiedettä. Vaikka ensimmäinen ajatus opinnoista liittyi Sihanoukvillen kaupungin raamattukouluun, rukouksessa hän päätti kuitenkin toisin. Sarath oli vihastunut nähdessään lähikylässään aikuisten lyövän lapsiaan ja siihen kuinka vanhemmilla miehillä oli usein suhteita alaikäisiin tyttöihin. Sarath päätti tehdä asialle jotain – hän päätti ryhtyä asianajajaksi ja aloitti opinnot oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Asianajajana hän kykenisi suojelemaan hyväksikäytettyjä lapsia lain edessä. Sarath valitsi vaikeamman polun suhteessa raamattukouluun, sillä raamattukouluun hän olisi päässyt ilmaiseksi kun taas oikeustieteen opinnot pääkaupungissa maksavat paljon ja Sarath on joutunut ottamaan suuren lainan rahoittamaan opintojaan. Alku kaupungissa ei ollut helppo, mutta sitten löytyi töitä, vartijana. Myöhemmin Sarath löysi toisenlaisia töitä: hän pääsi yksityiskouluun hallinnollisia tehtäviä hoitamaan. Ongelmaksi koitui kuitenkin eräs seikka: hänen olisi täytynyt tehdä töitä myös sunnuntaina. Sarath ei ollut valmis luopumaan sunnuntaisesta vapaapäivästä, jonka hän halusi pyhittää kirkossa käynnille ja seurakuntatyölle. Yksityiskoulussa Sarath lopetti kesäkuussa 2009, josta lähtien toimi vuoden päivät aina elokuuhun 2010 saakka LEC-kielikoulussa.

Aikaisemmissa työpaikoissaan Sarath näki haasteena työilmapiirin. Vaikeana hetkenä apua ei herunut kollegoilta; ei yhteyttä, ei apua. Suurena ongelmana Sarath piti tupakan ja viinan kovaa käyttöä työpaikalla. Hänellä oli pomo joka piti karaokesta ja viinasta, jopa päivätauoilla. Työpaikka ei myöskään antanut joustoa opiskelujen suhteen. LEC:issä sen sijaan hänen esimiehensä Nimol on erittäin kannustava ja auttaa esim. sairauden yllättäessä lääkkeiden ostossa. Hän on välitön ja kysyy aina kuulumisia. Kollegat auttavat, he suunnittelevat tunnit yhdessä, valmistelevat yhdessä, rukoilevat yhdessä. Työpaikalla ei niinkään ole työntekijöiden välisiä ongelmia, ei puhuta pahaa – ei myöskään selän takana – ei latisteta, vaan annetaan vertaistukea.

Sarathin mielestä oppilaan ja opettajan välinen vuorovaikutus voi muodostua haastavaksi, jos oppituntia ei ole valmisteltu yhdessä. LEC:issä on tärkeää tehdä asiat yhdessä ja yhdenmukaisesti. Ongelmia voi tulla, jos opiskelija ei kertaa oppimaansa, on liian kiireinen tai ei harjoittele kieltä paikallisten kanssa. Suuria vaikeuksia voi olla edessä, jos opiskelija luulee tietävänsä jo paljon. Oppilaan pitäisi sopeutua koulun ja maan tapoihin.

Sarath on kristitty ja hänelle khmerin lempisana on seralaing, eli rakkaus. Tämä tuo rauhan kotiin. Rakkaus kestää virheetkin, mutta rakkaus tekee myös vihaiseksi kun kyse on perheen puolustamisesta. Sarathin haluna on rakkaus, jossa tärkeintä on anteeksianto ja välittäminen. Sarathille rakkaus koskettaa seuraavia asioita:

• Perhe

• Kylä

• Alue

• Maa

• Maailma

• Jeesus = rakkaus

Sarathin toive kristittynä on, että hallitus antaisi enemmän tukea ja mahdollisuuksia kristityille järjestöille, jotta evankeliointi voisi helpottua. Sarath toivoo, että kristittyjen määrä moninkertaistuisi ja että hänen sukunsa jäsenet tulisivat uskoon.

Sarath haluaa kristittynä kertoa Jumalasta ja siitä, että hän haluaa aina seurata Jeesusta. Sarath toivoo, että muut ihmiset tekisivät samoin. Unelmana on, että hän itse, hänen tulevat lapsensa ja lapsenlapsensa kaikki perustaisivat oman kirkon ja veisivät sanaa eteenpäin, niin että joskus kaikki kambodzhalaiset voisivat tulla tuntemaan kristillisen uskon.

Sarath haluaa toivottaa kaikille lähettikirjeen lukijoille tervetulotoivotukset kauniiseen ja rauhalliseen Kambodzhaan!

*

Me Leppäset juuri nyt elämme kiinnostavia aikoja Kambodzhassa. Kielikoulumme on juuri päättynyt, mikä tarkoittaa sitä, että marraskuussa aloitamme työt READ-projektissa. Sitä ennen juhlimme ICC-järjestömme 10-vuotiasta taivalta kahden päivän juhlakonferenssilla marraskuun ensimmäisellä viikolla Phnom Penhissä, jonne odotetaan myös lukuisia ulkomaisia vieraita.

❈

Kiitosaiheemme: onnistunut tutustumiskäynti Mondulkiriin syyskuussa, kielikoulun päättyminen, josta “lähtölupa” projektityöhön

Rukousaiheemme: READ-projektin töiden jouheva aloitus, ICC-järjestön konferenssin onnistunut toteutuminen

"Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan."

Sananlaskut 3: 5

"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."

Jeremia 29:11

Upu, Jan-Eerik & Milo Leppänen C/O International Cooperation Cambodia, P.O.Box 612, Phnom Penh, Cambodia

T:+85512903840; +85512918240

Rakkaat ystävät, seuraattehan blogiamme – sinne päivitämme ajankohtaiset kuulumisemme, kuvin ja sanoin.

Blogi: http://leppaset.blogspot.com/

Festival Tragedy in Phnom Penh / Festivaalitragedia

When he saw the crowds, he had compassion on them, because they were harassed and helpless, like sheep without a shepherd.

- Matthew 9:36

The sun is shining after a stormy morning sky but the mood in Phnom Penh remains sombre. People are making sure their friends are safe and exchanging stories on what happened. The hospitals are still struggling. Latest report: 375 casualties and more than 1000 injured.

We are shocked and saddened to read that the reason we fell asleep to the sound of ambulance sirens last night was that the Water Festival ended in a tragic stampede merely a kilometer away.

One of Cambodia's most joyful seasons was cut brutally short when panic rose among thousands of festival goers as they attempted to leave the overcrowded urban island designated as the center of festivities.

The three day Water Festival that draws several millions of visitors to Phnom Penh to watch the impressive pirogue boat races and take part in a variety of ceremonies celebrating the unusual change of current in Cambodia's vital waterways was drawing to a close. A spectacular final firework show had ended at 7 pm and outdoor concerts were finishing up. It was after 10 pm when ambulances started racing down our street. At first we didn't pay much attention to it as any event that draws from 2-4 million people to the already compact neighborhoods of any city surely creates some need for medical attention. However, the ambulances with their sirens wailing kept on rushing past our building and as we finally fell asleep there was a sense of foreboding.

The next morning I woke up and went to check emails and world news as is part of my normal routine. The news of Phnom Penh's tragedy that happened only some blocks away first reached us though Finland's online newspapers. We made a few phone calls to check that people who we knew had visited the festival were okay. So far so good. People around us seem to be okay. We too are safe - this was our second Water Festival in Cambodia and both times we've been warned to avoid the crowds and thus we've mostly stayed indoors. With so many people entering the city crowds are always an issue but so is opportunistic crime and traffic accidents. Most foreigners tend to leave the city at this time but we've found it fine to be here just as long as we don't venture into the festival area. Basically it means we stay at home for three days.

This year we decided to stay in Phnom Penh again but spent two days and a night in a nearby nature reserve just to get some fresh air and change of scenery. By then the festival was in full swing and the official program was proceeding as planned. There were rowing practices in the mornings, the actual boat races in the afternoons, official ceremonies throughout the city, and impressive firework shows and free outdoor concerts in the evenings.

What the TV did not show is that there were related but relatively minor accidents each day. A colleague saw two motorbikes crash into each other full speed, leaving five victims including a 10 year old child. We saw the less tragic but still nasty aftermath of a five car pileup.

But no one in their worst nightmares could have foreseen what was going to happen. Hundreds of people were crushed to death and some possibly electrocuted or drowned when the festival crowds panicked on one of only two small bridges connecting the festival center to the city itself.

Only a week ago we drove the same route. We got in our new car for the first family outing and drove the kilometer stretch of Sihanouk Boulevard all the way past Hun Sen Park and Naga World to the riverfront and crossed onto Diamond Island on the now-tragic small bridge decorated with two huge fake diamonds. We wondered why they were putting up an amusement park on the man-made island as there was little else to do there. And on our way back over the bridge we noted how it was strange to have such a small bridge connecting such a big developing entertainment area...

Our heart goes out to the families who have lost loved ones. Please pray for the victims, their families, and for those hundreds still in hospitals.