Viime viikolla juttelin tovin taloyhtiömme uuden portinvartijan kanssa. (Niin, hän on siis kirjaimellisesti portin (ja pihan) vartija, mikä on täällä välttämätön ammattikunta joka talon edustalle.) Ihmettelin Milon kanssa pihapuuhun ilmestynyttä hedelmää ja kysyin vartijalta khmeriksi mikä hedelmä se on. Hän kertoi, että kyse on herkullisesta, ja meille kyllä jo entuudestaan tutusta, pomelosta. Hetki myöhemmin vartija viihdytti Miloa poimimalla pihan koristekala-altaasta n. 15 senttisen monnin kuivalle pihamaalle pojan ihmeteltäväksi... Kalaraukka ei ollut ainut ihmetyksen aihe, sillä samalla vartija selitti paikalle ilmaantuneelle minulle tuntemattomalle naiselle että minä, "louk srei baarang" (eli Madam ranskalainen, yleisnimitys ulkomaalaiselle naiselle!), käyn kyllä kielikoulussa, mutten osaa käyttää vielä kieltä. Myönntettäköön, että se aiheutti pienen kolauksen Khmer -(kieli)sydämeeni, sillä olinhan hetki aiemmin juttelin vartijan kanssa khmeriksi - kysymys kuuluu, eikö kielitaitoni vakuuttanut vai missä vika?
Pohdin tuota tokaisua pitkin iltaa ja muodostin asiasta teorian, kuten kunnon antropologin kuuluukin tehdä! ;) Seuraavana aamuna esitin teoriani kielitutorilleni. Väitän, että:
a) vartija oli ymmärtänyt pomelokysymykseni ja
b) tehnyt johtopäätöksen, että ymmärrän ja osaan jonkin verran khmeriä.
c) Kala-altaan äärellä olin kuitenkin hiljaa, kalashowstakin huolimatta, mikä
d) saattoi antaa sekä vartijalle että tuntemattomalle naiselle, että olin tavallinen khmeriä vain satunnaisesti harrastava "ranskalainen Madame."
Tämä on teoriani, sillä tämän tapahtuman- ja ajatuksenkulun ymmärtäisin. Oma versioni vaan lisäisi, etten puhunut kala-altaalla suomalaisuuteni takia (ei siis suinkaan "ranskalaisolemukseni" vuoksi). Olin nimittäin:
1) häkeltynyt sätkivästä monnista ja mietin kuumeisesti milloin minun pitää puuttua tilanteeseen ja estää eläinrääkkäys,
2) keskittynyt haukan lailla tarkkailemaan Milon pikkukäsiä, ettei hän vaan iske niitä seisovaan kala-allasveteen ja saa jotain mystisiä trooppisia pöpöjä sen seurauksena ja lopulta
3) yksinkertaisesti "tavallinen suomalainen," eli en tehnyt heti tuttavuutta tuntemattoman naisen kanssa kielellä jonka käyttö tuntuu yhä enemmän tai vähemmän epävarmalta päivän lämpötilasta ja paahteisuusvaikutuksesta riippuen ;)
Kulttuurioppia ikä kaikki!
In English:
Language. Learning it is a challenge. Thankfully small victories are truly rewarding!
Last week I had a strange encounter. I asked our new guard in Khmer whether he knew which fruit was growing on a tree in our yard. (By the way, guards at the gate are pretty much mandatory here.) He told me it was pomelo. A moment later he entertained Milo by taking a big fish out of a decorative pond in front of our building. A stranger joined us. Right then the guard started to explain to the unknown lady that I go to language school but don't know how to use Khmer yet. Frankly, I was a bit taken aback. Had I not just talked to him in Khmer? What is wrong with my Khmer??
Like any good anthropologist I began to construct a theory based on this incident of cross-cultural MIS-understandings. I state that:
a) the guard understood my pomelo Q and
b) had concluded I understand and know some Khmer.
c) Despite fish show I was silent by the pond and so
d) possibly gave the impression that I was a "typical French Madam" (as most foreign women are assumed to be) who only knows a Khmer word here and there.
This is what I make of the incident. Yet I would like to add that:
1) I was taken aback by the gasping and wriggling fish (out on dry land!!) and wondered when and how I should intervene before full blown animal torture;
2) I was fully focused on Milo's hands and ready to pounce if he so much as attempted to dip his little hands in the stagnant fish pond full of potentially nasty tropical bugs;
3) I was just being a typical FINN! I didn't introduce myself to the stranger right away nor even make polite chit chat. ;) And no, I didn't even practice my Khmer with her as my skills and fluentness are indirectly correlated to the level of blazingness of Cambodian sunshine.
Cultural learning day in day out!
No comments:
Post a Comment