Hauska Phnom Penh kuva / Nice Phnom Penh Photo

Phnom Penh Post 19.8.2010

Mekogin rautatie

Kiinnostava uutinen päivän lehdessä Mekogin alueen kattavasta rautatieverkostosta, joka valmistuessaan vahvistaa maiden välisiä suhteita, lisää vakautta ja turvallisuutta.

Mekongin yhdistävä rautatie lähempänä toteutumista

Rautatie joka yhdistää yli 300 ihmistä ympäri Mekong-jokea on tänään ottanut askeleen kohti valmistumista. Suunnitelma on yhdistää Mekongin maiden kiskot toisiinsa, käsittäen Vietnamin, Thaimaan, Singaporen, Malesian, Kambodzhan sekä Kiinan rautatiet. Rautatieverkoston on tarkoitus olla valmis vuoteen 2020 mennessä. Rautateiden yhdistäminen on mittava tehtävä. Onnistumisen avaimena pidetään rajasäädösten tehokasta toimeenpanoa, rajakaupan sekä matkustamisen sujuvoittamista. Phnom Penh Post 20.8.2010

Mekong Railway Project to come another step closer to realization

A railway system connecting more than 300 million people who live around one of the world's greatest rivers, the Mekong will come a step closer today.

A plan for connecting regional rail lines is expected to be endorsed in Vietnam by ministers from Cambodia, China, Laos, Myanmar, Thailand and Vietnam, according to the Asian Development Bank. It calls for the region to be completed with at least one link by 2020. Railway integration is a "huge" task, the success of which lie in the efficiency of rules and procedures governing cross-border trade and transport, the plan says. Phnom Penh Post 20.8.2010

Tarja Halonen uutisissa / President Tarja Halonen in the news

Päivän lehdessä kerrottiin, kuinka Tarja Halonen yhdessä Etelä-Afrikan Jakob Zuman kanssa johtavat YK-paneelia, jonka tehtävänä on selvittää "kuinka ihmiset nostetaan pois köyhyydestä kestävällä kehityksellä luontoa ja ilmastoa kunnioittaen." Hyvä Tarja!

☀☁☂☃

Today's paper reported how Finland's president Tarja Halonen is leading a UN panel with South Africa's Jacob Zuma to discuss and plan "how to lift people out of poverty while respecting and preserving the climate and natural systems that sustain us." Go Tarja!

Khmer bloggaajat / Khmer Bloggers

Tämän päivän Phnom Penh Postin nuorisoliitteessä Liftissä oli juttu nuorista kambodzhalaisbloggaajista. En ole itse ehtinyt perehtyä näihin, mutta mainitsenpa yhden niistä tiedoksi muillekin kiinnostuneille. Tämä oli listan ainut täysin englanninkielinen blogi.

sopheapfocus.com

Artikkelin mukaan Sopheap on 25 -vuotias mies Phnom Penhistä ja hän aloitti bloggaamisen vuonna 2006. "Koska demokratia on vielä nuori Kambodzhassa, itseilmaisun vapaus on rajoitettu ja mediaa kontrolloidaan, koen että bloggaaminen on yksi jännittävimmistä ja innovatiivisimmista tavoista hyödyntää teknologiaa itseilmaisun ja muiden perusoikeuksien toteuttamiseksi," hän sanoo. Sopheap lisää, että "Jos kaikki ajattelevat, ettei yksi ääni voi vaikuttaa, niin yksikään ääni ei tule kuuluviin. Voimme oppia toisiltamme ja ymmärtää erilaisia näkökulmia."

✏

Today's Phnom Penh Post had an article about young Cambodian bloggers in its attached youth magazine Lift. I haven't had the chance to take a closer look at them but I'll go ahead and mention one to those who are interested. This was actually the only fully English blog on the list.

sopheapfocus.com

Sopheap is, by the way, a 25 year old guy from Phnom Penh and he started blogging in 2006. He says, "As democracy in Cambodia is still young, with restricted freedom of expression and media control, I feel that blogging is one of the most exciting and innovative uses of technology for implementing the right to expression and other fundamental rights. We can share news, express our opinion, communicate with each other and campaign through our blog." Sopheap adds that "If everyone thinks a voice cannot make an impact, then there will be no voice at all. We can learn from each other and understand different views."

Tiikereitä, onko niitä? / Two Feline Brothers?

www.tigertemple.ca

Kambodzhassa on arviolta 0-10 uhanalaista indokiinantiikeriä. Viimeisin kuvahavainto on kolmen vuoden takaa, Mondulkirin metsissä. Kamera "ansa" nappasi kuvan kahdesta "veljeksestä" (viittaan täällä kuvattuun elokuvaan "Kaksi veljestä.") Viimeiset sassujäljet löytyivät vuonna 2009, myöskin itä-Kambodzhan aroilta. Tiikerien tulevaisuus on huolestuttava, sillä metsissä liikkuu myös tuntematon määrä salametsästäjiä.

danger ☠ for tigers

There are an estimated 0-10 endangered Indochinese tigers living in Cambodia today. The last photographic evidence of their existence is from three years ago, from the forests of Mondulkiri. A camera "trap" snapped a shot of two "brothers" (my reference to the movie filmed here, The Two Brothers). The last tiger paw tracks were found in 2009, also in the plains of eastern Cambodia. The future with and for tigers is worrying as there are not only tigers out there but poachers too.

Pandemiat / Pandemics

Ensi viikolla Phnom Penhissä järjestetään ensimmäinen kansainvälinen pandemia konferenssi, jonka päämääränä on tehdä toimintasuunnitelma pandemioiden varalta Kaakkois-Aasian alueella. Ajankohtainen aihe, sillä viime kuussa viisi kambodzhalaisministeriä mukaan lukien pääministeri Hun Sen sairastivat sikainfluenssan. Tämän päivän lehden mukaan H1N1 -rokote on vihdoin saapunut Kambodzhaan.

✇

The first international conference on pandemics with a focus on preparedness and response in Southeast Asia will be held next week in Phnom Penh. It's a relevant theme as just last month five Cambodian ministers including PM Hun Sen were ill with swine flu. According to today's papers the H1N1 vaccine has finally arrived in Cambodia.

Työn ilo / Joy of Work

❝The miracle is not that we do this work, but that we are happy to do it.❞

.- Mother Teresa

❝Se ei ole ihme, että teemme tätä työtä, vaan ihme on että teemme sitä ilolla.❞

- Äiti Teresa
❤

Lähettikirje #2 / Letter to Supporters #2

Leppästen lähettikirje II 2010

Matka Mondulkiriin

Kello puoli seitsemän kerrostalomme portti narahti auki lähdön merkiksi ja katukivetyksellä oli parkissa valkoinen pakettiauto odottaen saapumistamme. Kambodzhalaisittain olimme myöhään liikkeellä, sillä päivän kuumimmat tunnit olisivat käsillä jo aivan pian jolloin matkanteon mielekkyys olisi ilmastoinnin toimivuudesta kiinni. Matkan ensimmäinen haaste oli lastenistuimen asettaminen paikoilleen; turvavyöt kun loistavat poissaolollaan täkäläisissä autoissa. Silloin kun niitä löytyvät, on ne sullottu selkänojan uumeniin, pois tieltä häiritsemästä matkantekoa! Istuimelle löytyi pienen etsinnän jälkeen viritys ja matka kaupungista kohti maaseutua pääsi alkamaan. Tälle reissulle lähdimme kolmen Suomen Lähetysseuran kollegamme kanssa, seuranamme siis kehitysyhteistyöjohtaja Maria Immonen Suomen päätoimistosta sekä Mekong-Oseaania kehitysyhteistyö koordinaattorit Anu Vasamies (myöskin Suomesta) ja Eeva-Maria Stayton (Phnom Penhistä).

Oli hämäkäkin paikallinen suosio mikä tahansa, niitä oli joka tapauksessa kori tolkulla myynnissä bussiasemalla. 6-10 vuotiaat lapset yrittivät innokkaasti myydä näitä friteerattuja tarantelloja (vai-mitä-ne-oli?) ja kieltämättä huomattavasti herkullisemmilta näyttäviä tropiikin hedelmiä. "Mädääm, you want mango? Ostathan vauvallesi? Rouva, minkä ikäinen sinä olet - olet NIIN nuoren näköinen!! Rouva, ensi kerralla ostathan minulta? Minun nimi on..." Jne.

Kaikki tämä keskustelu samalla kun lapsukaisen paitaa pitkin hiipii huiman pitkäraajainen ja karvainen -elävä!!!!- otus, kauhuelokuvista tuttu Hämähäkki. Sekä hämikset että muut mutusteltavat jäivät Skuoniin, kun kaasuttelimme seuraavaa pölyistä kylää kohti.(Rohkeimmat voivat vilkaista videota samaisesta paikasta: http://www.youtube.com/watch?v=fIdVfnrlMRE)

Olimme sitten vihdoin siellä, seisomassa tulevan kotipaikkamme punamultaisilla kukkuloilla. Mondulkiri on tosiaankin Kambodzhan kaukaisinta rajaseutua eikä se tunnu Kambodzhalta lähes ollenkaan. Phnom Penhin päivittäisen +36C paahteen jälkeen Sen Monoromin +17C yöt tuntuivat lievästi sanottuna virkistäviltä. Kukkuloilla puhaltava voimakas tuuli sirotteli päällemme punamultaa ja olimme muutamassa hetkessä punaisia kiireestä kantapäähän, tavaroinemme kaikkinemme. Kotiin palattuamme huomasimme, että tämä lajike ei vain niin helposti lähdekään pois, ei edes pesussa! Näin ollen Mondulkirissä käyttämämme valkoiset vaatteet ovat saaneet pysyvän “rusketuksen” ylleen.

Tuulen navakka tuiverrus, kuivat pitkän ruohon peittämät kukkulat ja käsittämättömän kirkas öinen tähtitaivas, nämä olivat ensimmäisen illan tuntemuksiamme. Sen Monoromia ympäröivillä kukkuloilla alkoi illalla myös erikoinen näytös, nimittäin siellä täällä pitkin rinteitä, pusikot hehkuivat liekkejä – oranssia, punaista, mustaa... Navakka tuuli piti kuitenkin suurimmat savunkatkut ja kekäleet poissa majapaikastamme. Palot olivat onneksi hallittuja ja kaskeamiseen liittyviä käytäntöjä.

Luonnon läheisyys taisi olla Milollekin niin vahva elämys, että hän heräsi kello 3 yöllä, keskellä matkahyttystelttaansa, suurisilmäisenä. Ei niinkään pelokkaana, mutta ihmeissään. Sinä yönä tuuli olikin sen verran navakka, että mökkimme narisi ja paukkui ja sen ikkunat helisi. Kokemuksessa oli jotain hyvin tuttua... ihan niin kuin alkusyksyn mökkireissu Suomessa! Vain järvi, se virkistävä lähde, puuttui, mutta tämä oli silti kerrassaan virkistävä kokemus. Olipa muuten ihanaa pitää pitkästä aikaa pitkähihaista paitaa!

Aamulla herätessämme matka suuntautui mausteisen aamupuuron jälkeen ICC:n keskustoimistoon, mikä sijaitsi vain lyhyen ajomatkan päässä majatalostamme. Oikeastaan kaikki on lähellä Sen Monoromissa, koska kaupungissa ei taida olla yhtään tasoristeystä! On päätie ja torin seutu, mihin palvelut ovat keskittyneet. ICC:n toimisto on päätien varrella, lähellä jokea, mikä meidän matkan aikana oli ylitsepääsemätön paraikaa käynnissä olevan siltakunnostuksen takia. Punamultaa oli parhaimmillaan viiden sentin kerros tienpinnassa. Siinä autolla ajaminen tuntui kuin olisi keskellä Etelä-Suomen lumisohjoa. Tarkoituksenamme oli käydä tutustumassa torin elämään ja ruokatarjontaan, mutta matkamme oli kokonaisuudessa sen verran tiivis, että tämä seikkailu jäi toiseen kertaan.

ICC:n toimistolla READ:in henkilökunta otti meidät lämpimästi vastaan. Yli kaksikymmentä tulevaa kollegaa esittäytyi ja kertoi omasta työstään eri puolilla Mondulkiriä. Vierailimme päivän aikana muutamassa kylässä, joissa tutustuimme ruokaturva-projektiin sekä lukutaitotyöhön. Näkemämme teki meihin suuren vaikutuksen: ihmiset ovat motivoituneita ja sitoutuneita työhönsä! Näistä kantimista työn tulokset eivät jäädä näkymättömiin. Odotamme suurella mielenkiinnolla oman työmme aloittamista READissä loppuvuodesta.

Olipa kerran kansa nimeltä Bunong

Lähetysseuran tukema työ bonung-kansan parissa Mondulkirin maakunnassa kantaa lyhennettä “READ”, mikä tulee sanoista tutkimus (research), koulutus (education) ja kehitys (development). Bunongeja on Mondulkirin 40 000 henkilön väkiluvusta neljä viidesosaa. Kun ICC-järjestö aloitti kaksikielisen (bunong ja khmer) lukutaito-ohjelman bunongien parissa miltei vuosikymmen sitten, alkukartoitus osoitti, että vain 4% bunong-miehistä ja 1% bunong-naisista osasi lukea ja kirjoittaa khmerin-kieltä. Koulutuksen järjestäminen – tasa-arvoisesti tytöille ja pojille – on edelleen kehityshaaste.

READ-ohjelmassa bunong-opettajat, sekä -yhteisöjä koskettavista aiheista. Ohjelmaan on kuulunut myös bunong-tarinoiden kerääminen ja käännöstyö, ajatuksena siirtää bunongien rikas suullinen perimä tuleville polville kuin myös ympäröivälle yhteiskunnalle; kulttuuriperimää vahvistamalla tumiehet että naiset, opettavat kansalaisiaan terveydestä ja hygieniasta, maataloudesta kuin muistakin bunongoille tärkeistä aiheista. Lukutaitotyön lisäksi READ:in työpalettiin kuuluvat maakysymykset. Maan omistukseen liittyvät kysymykset ovat tulleet bunongeille päivänpolttaviksi, sillä kaskiviljelyä harjoittavalla kansalla ei perinteisesti ole ollut tarvetta pysyvälle maanviljelysmaalle tai tontille. Valtakunnallinen maarekisteröintihanke, kumipuuyhtiöt sekä kaivannaisyhtiöt maavaateineen ovat viime vuosina nostaneet painetta kattilassa.

READ pohjaa työnäkynsä Raamatun-malliin, jossa huolenpito käsittää ihmiset kuin ympäristönkin. Ohjelman johtaja Cheng Sophal on kertonut, että muiden Kambodzhan alkuperäiskansojen tapaan bunongit eivät virallisesti omista käyttämäänsä maata. Kumipuu- ja kaivannaisyritykset ovat tuoneet heidän käsiinsä sopimuksia, jotka on pyydetty kuittaamaan sormenjäljellä. Lukutaidottomat bunongit eivät ole tienneet, mitä sopimuksissa on lukenut tai mihin he ovat sitoutuneet. Sopimuksissa kansa on luopunut tietämättään oikeuksistaan maahan. Nyt bunongit asuvat eräänlaisissa reservaateissa kukkuloiden laitamille rakennetuissa kylissä eikä "omiin" metsiin ole enää pääsyä.

✷

Kiitosaiheita:

✦ Olemme pysyneet koko lailla terveinä

✦ Selviytyminen kuumasta kaudesta

✦ Kielenopiskelu edennyt mukavasti ja saamme jatkaa seuraavalle tasolle

✦ Uusi silta valmistunut keskustaan joka vähentää liikenneruuhkia

✦ Saimme viettää mukavan illan READ-ohjelmapäällikön kanssa

Rukousaiheita:

✦ Haasteet kielenopiskelussa, erityisesti keskustelemaan oppiminen

✦ Varjelusta Phnom Penhin liikenteeseen

✦ Bunong-kansan maakysymykset

✷

Upu, Jan-Eerik & Milo Leppänen C/O International Cooperation Cambodia, P.O.Box 612, Phnom Penh, Cambodia Puh: +85512903840; +85512918240

Blogi: http://leppaset.blogspot.com/

✝

Ps. 32:8 "Minä opetan sinua", sanoo Herra, "minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi."

Jaak. 1:17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.

Lähettikirje #1 / Letter to Supporters #1

LÄHETTIKIRJE HELMIKUU 2010 UPU & JAN-EERIK LEPPÄNEN

Näkymä oli kuin elokuvasta: keskellä tyhjää rahtihallia oli kontti, johon oli tuoreella spray-maalilla kirjoitettu yksi sana – LEPPANEN. Hallin avaruus ja tyhjän tilan tuntu korosti lentorahtikontin mitättömyyttä, mutta toisaalta samainen kontti oli juuri matkannut mantereen halki seuraten meitä Kaakkois-Aasiaan. Kontti oli jokin aikaa sitten tuotu rahtihallin metalliverkolla erotetusta tilasta ja hetkeen kukaan lentokentän kymmenistä kambodzhalaisista työntekijöistä ei kiinnittänyt konttiin mitään huomiota. Voisiko tämä olla totta? Saammeko todella nyt – tällä hetkellä – lunastaa rahdin ja viedä sen yöpymispaikkaamme? Hyvänolontunnetta ei kestänyt kahta ajatusta kauempaa, kun samalla hetkellä näin rahtiviranomaisten kävelevän mattoveitsi kädessä laatikoitamme kohti. ”ATEI, ATEI, ATEI!!!” Juoksin perässä ja yritin kieltohuudoilla estää tapahtuvaa. Turhaan, sillä veitset napsauttelivat jo auki pakkausnauhoja, teippejä sekä pahvikartonkia. Laatikoiden avauduttua koko sisältö tyhjennettiin betonilattialle: lakanoita, kattiloita, astioita… onni oli ilmeisesti tällä kertaa myöten, sillä viidestätoista laatikosta vain kaksi kävi läpi lentokenttäviranomaisten inventaarion, jonka jälkeen koko rahti oli lopullisesti tullin puolesta ”vapaa lähtemään”. Kollegani Sovann, joka oli ollut alusta lähtien avustamassa rahdin klaaraamisessa kehotti pitämään vauhtia; kontti tulisi lastata avolava-autoomme mahdollisimman nopeasti, ennen kuin rahtiosasto esittäisi uusia vaatimuksia jotka lykkäisivät rahdin poisvientiä lentokentältä. Auto käynnistyi. Rahtilaatikot olivat tukevasti lavalla ja osittain auton takapenkillä. Olin epäuskoisen ja helpottuneen olotilan vallassa; päivä läheni vasta puoltapäivää mutta tuntui kuin suuri vuori olisi juuri äsken ylitetty.

Palatkaamme edelliselle viikolle jolloin tämä tarina sai alkunsa.

Olin tavannut Sovannin, järjestömme toimistoasiamiehen jo Kambodzhaan saapumisen jälkeisenä päivänä, joten puhelimessani välkkyvä puhelinnumero ei ollut minulle tuntematon. ”Hello, it is Sovann, your freight has arrived.” Sovannin kertoessa rahdin saapumisesta olin ilahtunut, rahti oli tosiaan matkannut yhteensä vain viisi vuorokautta Suomesta, aivan kuten olivat Helsingissä luvanneet. Kambodzha ei olekaan Suomeen nähden maailman äärissä! Sovann sanoi olevan turhaa hakea rahtia nyt kun kello oli jo yli kymmenen aamupäivällä; tämän asian vuoksi tulee jonottaa toimistoissa jo aamuvarhaisesta lähtien. Siirsimme suosiolla reissun seuraavaan päivään. Seuraavana aamuna, tarkalleen kello seitsemän, Sovann odotti minua ”venäläisen torin” sivukadulla, jossa sijaitsi väliaikainen kortteerimme. Matka keskustaan ei kestänyt autolla pariakymmentä minuuttia kauempaa, mutta parkkeeraus keskustan tullitoimistossa osoittautui vaikeaksi sisäpihan ollessa viimeistä ruutua myöten täynnä suurikokoisia maastoautoja. Asettauduimme pitkälle käytävälle odottamaan tullitoimiston aukenemista. Toisia asiakkaita näkyi nojailevan pitkin poikin sisäpihalle avautuvaa parveketta, he myös odottivat pääsyä toimistoon. Kellon tullessa 7:30 ehdotin Sovannille astumista sisälle toimistoon. Hän näytti empivän hetken, sillä kukaan muukaan ei ollut tehnyt ratkaisevaa siirtoa. Päätimme astua sisään toimistoon. Sovann näytti minulle paikan johtajaa vastapäisessä tuolissa. Sain Sovannilta toimintaohjeet: minun ei tulisi puhua mitään, äänetön läsnäolo riittäisi. Sovann ojensi paperit johtavalle virkamiehelle, hän nyökkäsi ja kirjoitti puumerkkinsä tullitodistukseen jonka jälkeen viittoili oven suuntaan. Tämä oli merkiksi meille siitä, että meidän oli aika poistua toimistosta, hänen puolestaan asia oli loppuun käsitelty. Tapahtuneesta kiitollisena Sovann nyökkäsi virkamiehelle pariin otteeseen, sekä noukki virkamiehen pöydältä esillä olevat paperiroskat jätekoriin. Poistuimme toimistosta ja siirryimme kerrosta alemmaksi, jossa meitä oli vastaanottamassa astetta alempi virkamies. Tässä vaiheessa tullipapereissamme oli kaksi punaista leimaa.

Palasimme keskikaupungin tullivirastoon vielä seuraavana päivänä, tapasimme samaiset virkamiehet ja saimme papereihin uudet, mutta mielestäni niin samannäköiset leimat. Tässä vaiheessa meillä oli kasassa tarvittavat luvat mennä lentokentälle. Elettiin perjantaita ja viikonloppu siinsi edessä. Harmillisesti rahdin pyyntiimme tuli välttämättä kahden päivän tauko, sillä tämänkaltaisia asioita oli mahdollista käsitellä vain arkiaamuisin. Seuraavan viikon maanantai-aamuna suuntanamme oli vihdoin Phnom Penhin lentokentän rahtihallit. Ensimmäisenä tulisi maksaa lentokentän säilytysmaksu, joka perustui tavaroiden varastoimiseen lentokentällä niiden saapumispäivästä laskettuna. Kahden erillisen toimistokäynnin jälkeen rahtimaksu oli kunnossa. Tämän jälkeen seurasi lukuisia käyntejä lentokentän väliporrasvirkamiesten toimistoissa ja papereidemme koristelua lukuisilla punaisilla ja sinisillä leimoilla. Jossakin vaiheessa aamupäivää meille selvisi, että meidän täytyisi tulla kentälle seuraavana aamuna uudestaan, yksi aamupäivä ei kuitenkaan riittäisi paperisodan selvittämiseen. Varhain seuraavana aamuna minut johdatettiin lentokentän kahden johtavan virkamiehen huoneisiin. Näihin toimistoihin ei alemmilla virkamiehillä ei ollut asiaa; minulle osoitettiin vain ovea, josta minun tulisi yksin kulkea ja kohdata johtajat. Johtajien huoneissa ei turhia repliikkejä lausuttu; johtajat eivät nostaneet edes silmiään tullipapereista allekirjoitushetkellä. Mutta mikä tärkeintä, sain tärkeät leimat papereihini myös johtajilta! Tässä vaiheessa alkoi olla toiveikas olo rahdin kotiuttamisesta. Viimeiset toimistokäynnit rahteja valvovien viranomaisten toimistossa tuntuivat enää muodollisuuksilta, sillä näin jo etäältä lentokontin ja nimemme pahvilaatikon ulkosyrjässä. Kädessäni oli alkuperäinen rahtitodistus, siinä oli 14 leimaa. Olimme vierailleet yhteensä 26 eri toimistossa selvittämässä rahtiasiaamme.

*

Rahtiseikkailumme jälkeen pääsimme osallistumaan paikallisen työnantajamme, International Cooperation Cambodian (ICC) laatimaan orientoitumiskoulutukseen. Kuukauden koulutuksen aikana olemme tutustuneet järjestön toteuttamiin kehitysohjelmiin eri puolella Kambodzhaa, maan kulttuuriin ja yhteiskuntaan, meille on esitelty asuinkaupunkiamme Phnom Penhiä sekä maan lähimenneisyyttä. Kaikissa tekemisissämme yhteistyöjärjestömme työntekijät ovat olleet joustavia ja ystävällisiä ”kulttuurillisia tulkkeja” mikä on helpottanut suuresti sopeutumistamme Kambodzhaan. Apua olemme saaneet melko lailla kaikkea viisumin uusimisen ja mopotaksi-sanaston väliltä. Marraskuun toisella viikolla työpaikkamme väki suuntasi Battambangin kaupunkiin, Luoteis-Kambodzhaan ICC-järjestön vuotuisille työntekijäpäiville. Näillä päivillä meille tarjoutui hieno mahdollisuus tutustua uusiin kollegoihimme sekä rakentua raamatunopetuksesta. Marraskuussa alkoi myös varsinainen päivätyömme khmer-kielen parissa. Kielikouluun meille on varattu aikaa yksi vuosi. Tämä aika tuleekin olemaan tarpeen, sillä khmeriä pidetään suomen rinnalla eräänä maailman vaikeimmin opittavista kielistä. Khmerissä on oma aakkostonsa joka pohjautuu Intian muinaiseen sanskritin sekä paalin kieleen. Kirjoitusjärjestelmä on vanhaa perua, eikä ole aina niin käyttäjäystävällistä. Olemme kuitenkin tyytyväisiä kielikoulumme alkuvaiheeseen; aakkoset olemme jo käyneet läpi joten edessä on paljon lukuharjoituksia sekä käytännön tilanteiden harjoituksia. ”Somtou, som nijei piasaa khmai”, eli anteeksi, voitko sanoa sen khmer-kielellä!

❃

Kiitosaiheet:

➵ Olemme löytäneet hyvät khmer-kielen opettajat

➵ Kodin löytyminen

➵ Sydämellinen vastaanotto Kambodzhaan

Rukousaiheet:

➵ Terveyttä ja päivittäistä varjelusta liikenteeseen

➵ Kieliopinnoissa eteneminen

➵ Lähiaikoina tuleva matka työalueelle Mondulkirin maakuntaan

Angkor Wat

Angkor Watin temppelialue

- tarina khmer-aapisesta

Kulkaa tämä tarina, joka tekee meidät kaikki erittäin iloisiksi. Tämä temppelialue rakennettiin kuningas Soriyää Voroman II valtakaudella 1200-luvulla. Kun katsomme tätä temppeliä, ajatuksemme suuntautuvat meidän esi-isiimme, jotka elivät tuolla aikakaudella joka tunnetaan suurista saavutuksistaan, kiviveistoksista, arkkitehtuurista, valloituksista ja valtakunnan yhtenäisyydestä.

Banh chao - resepti / recipe

Banh chao, eli kambodzhalaiset täytetyt letut

Ohje 10 letulle

Ainekset:

4 dl riisijauhoja

6 dl vettä

1/4 tl kurkumaa (tuoretta tai jauhettua)

1 kevätsipuli ohueksi viipaloituna

0.6 dl ja 2 rkl kasviöljyä

450 g porsaan sisäfilettä, viipaloituna n. 1 cm leveiksi suikaleiksi

3 rkl kalakastiketta

2 rkl sokeria

1 rkl Knor tai muun merkkistä kanaliemipulveria / puolikas kanaliemikuutio

450 g katkarapuja

1 pieni sipuli ohueksi viipaloituna

(10 herkkusientä, viipaloituna)

1 1/4 tl suolaa

1 1/4 tl mustapippuria
6 dl ituja

Valmistus:

Sekoita kulhossa riisjauho ja 6 dl vettä. Lisää kurkuma ja kevätsipuli ja sekoita hyvin. Jätä huoneenlämpöön seisomaan (säilyy jääkaapissa pari päivää).

Lämmitä isossa paistinpannussa 1.5 tl öljyä kuumaksi. Lisää possunliha ja hetken paistamisen jälkeen loraus kalakastiketta ja ripaus sokeria. Lisää katkaravut, sipuli ja herkkusienet. Mausta suolalla ja pippurilla. Paista kunnes sipuli alkaa ruskettua, n. 1 min. Siirrä täyte sivuun odottamaan.

Sekoita lettutaikinaa ja kauho pannun koon mukaan n. 0.7 dl taikinaa kuumaan paistinpannuun. Kääntele pannua, jotta taikina leviää tasaisesti. Pidä lämpötila kuumana, laita kansi päälle ja anna letun paistua niin että sen reunat ovat ruskettuneet ja irtoavat reunoista, n. 3-4 min. Lisää kourallinen ituja ja n. 2 rkl possutäytettä letulle ja käännä reunat täytteen yli nyytiksi.

Tarjoile dippikastikkeen kanssa. Voit syödä täytetyt letut sellaisenaan tai salaatinlehtiin ja yrtteihin käärittynä. Suosituimmat yrtit ovat minttu ja basilika.

*************************************

Makea valkosipulinen kalakastike

Ainekset:

2 valkosipulin kynttä
5 rkl ja 1 tl kalakastiketta
2 rkl puristettua limen mehua
1 rkl ja 2 ts sokeria
reilu 1 dl lämmintä vettä
(1/4 - 1/2 ts chiliä jauhettuna)

Valmistus:

Hienonna valkosipuli. Sekoita pienessä kulhossa kaikki ainekset kunnes sokeri on sulanut joukkoon.

-

Recipe in English

Yield: Makes 10 pancakes

Ingredients:

1 3/4 cups of rice flour
1/4 tsp tumeric

6 dl water
1 scallion thinly sliced

1/4 cup plus 2 Tbs of veg. oil
1 pound of lean pork shoulder or loin, cut into 1/4 inch thick slices

3 tbls fish sauce

2 tbls sugar

1 tbls Knor or other chicken stock powder
1 pound of medium shrimp, peeled and deveined
1 small onion thinly sliced
10 medium mushroom, sliced (optional)
1 1/4 tsp. salt
1 1/4 tsp. freshly ground pepper
2 1/2 cups of mung bean sprouts

Method:

In a medium bowl, whisk the rice flour together with 2 cups of water. Add tumeric and scallion and mix well. Set batter aside. (Can be kept in frig. for up to three days.)

In a large nonstick skillet, heat 1 1/2 tsp of oil over high heat. Add 3 slices of pork, and after a moment some fish sauce and a touch of sugar. Add shrimp, onion, and mushrooms. Seasoned with salt and pepper. Cook until onion starts to brown slightly, about 1 min. Put filling in a separate bowl to wait.

Stir the rice flour batter and ladle 1/3 cup of it into the pan. Tilt the pan to distribute the batter evenly. Keep the heat high, cover, and cook until the sides of the pancake turns deep brown and curled up, about 3-4 minutes. Scatter 1/4 cup of sprouts onto the pancake. Fold it in half and slide it onto a warm plate. Serve the pancakes with dipping sauce on the side. You can eat it wrapped in lettuce and herbs or plain. Suggested herbs are mint and basil.

*************************************

Sweet Garlic Fish Sauce

INGREDIENTS:

2 garlic cloves
5 tablespoons plus 1 teaspoon fish sauce
2 tablespoons lime juice
1 tablespoons plus 2 teaspoons sugar
1/2 cup warm water
1/4 - 1/2 teaspoon red chili paste, as desired

PREPARATION:

Finely mince the garlic. In a small bowl, combine all the ingredients until the sugar dissolves.

Khmer lettukestit / Cambodian Pancake Fest

Viikko sitten lauantaina koko perheellämme oli ilo osallistua kielikoulumme järjestämään kulttuuripäivään, eli lettukesteihin kambodzhalaisittain!

Last week Saturday our whole family had the joy of participating in a cultural day arranged by our language school. The theme of the party? Pancakes Cambodian style!

Cooking demonstration - how to make banh chao (pronounced "ban-chay")

Kokkausesitys - kuinka tehdä banh chao (lausutaan "bänj-chay")

Khmer-juhlalettujen valmistukseen kuuluu kolme eri vaihetta:

1) taikinan teko

2) kalakastikkeen sekoittaminen

3) lettutäytteen paistaminen

There are three phases to preparing Khmer crepes:

1) making the crepe mixture

2) mixing the fish sauce

3) frying the crepe filling

A-hai - all ready! Nyam nyam - let's eat!

Kaikki valmista, ei muuta kuin syömään! A-hai, njam njam!

Letut syödään näin:

1) ota salaatin lehti

2) lisää sen päälle kurkkuviipaleita ja yrtinlehtiä

3) revi salaatin päälle pala possun jauhelihalla täytettyä lettua

4) kääri salaatinlehti nyytiksi

5) dippaa kalakastikkeeseen ja

6) nauti!

Kuvassa näkyvään kulhoon on tarkoitus kauhoa oma annos kalakastiketta dippaamista varten. Vieressä näkyvä valkoinen "paketti" on keitettyä riisinuudelia, jota syödään paistettujen possusuikaleiden kanssa.

-

The way to eat these crepes:

1) take a salad leaf

2) add some sliced cucumber and herbs

3) tear off some of the crepes filled with minced pork and add on the salad leaf

4) fold the salad leaf into a bundle

5) dip in the fish sauce and

6) enjoy!

The bowl is for individual portions of fish sauce and the white "package" next to it is boiled rice noodles meant to be eaten with fried pork slices.

Valmiit annoskorit ja juomina soijamaito (Milo) ja lychee-mehu.

Crepe baskets all done. Drinks included soy milk (for Milo) and lychee juice.

Muita khmer-herkkuja: kebab-tyyppisiä lihatikkuja, friteerattuja kevätkääryleitä, paistettua possunlihaa ja kalakastike (tek trei eli "kalavesi") dippausta varten.

Other Khmer delicacies: kebab-like meat sticks, deep-fried spring rolls, fried pork, and fish sauce (tek trei or "fish water") for dipping.

Juhlat alkakoon! Tane ja Milo telmii kielikoulun kattoterassilla.

Let the party begin! Tane and Milo are having fun on the rooftop of our school.